Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Ounasjoentie 5 A 8, 96200 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

Näin syntyi vaimoilta Väylän vaahtopäillä

 

Tässä Lapin Kirjallisuusseuran lukijoille vihje siitä, miten helposti voi yhteinen runoantologia syntyä. Pitää vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan osaavien ihmisten kanssa ja tietää kustantaja. Ei muuta!  

 

Raili: Mediapinnan Suomi 100 runokirjaa -kirjasarjan julkaisema runoantologia Väylän vaahtopäillä on meidän neljän tornionlaaksolaisen vaimon yhteinen teos. Sen syntysanat lausuttiin Tornion kirjastossa 7.2.2017,  jokainen meistä lähetti 20 runoa Anitalle, 17.2. oli 60 runon valinta ja sisällysluettelon otsikointi sekä kansikuvan valinta, runokirjan oikoluku 26.3. ja julkistamistilaisuus Tornion kirjastossa 9.5.
 
Kansikuvan valinta on tarina, joka on pakko kertoa.  Anita harrastaa maalaamista kirjoittamisen ohella ja hänellä on kymmenittäin akvarelleja tietokoneella. Meitä kirjoittajia yhdistää Väylä ja tähän aiheeseen piti löytää kuva, jossa elämän kirjo näkyisi. Vaahtopäät ja valas oli juuri oikea. Kuvankäsittelyllä valaasta tuli tunturit ja a vot, siinä se oli, kansikuvamme.

 

Sanni: Tornion kirjastossa se alkoi. Istuimme kahvittelemassa Ritva-Elinan kirjan julkaisutilaisuudessa, kun muistin aamulla lukemani Mediapinnan mainoksen. Bongasin sen Facebookissa Tornionlaakson sanataiteilijoiden sivuilta. Mediapinta lupasi kustantaa sata runokirjaa Suomen juhlavuoden kunniaksi.

Tässä meille yksi mahdollisuus. Tiesin, että minun lisäkseni Raililla on valmiita runoja. Niinpä ehdotin, aletaanko kasaamaan runoantologia. Anita oli siinä vieressä, Raili pyysi hänet ja sitten vielä Ritva-Elinan. Nyt meitä oli jo neljän porukka. Se riitti.
Tästä se lähti nopealla tempolla. Kahden kokoontumisen ja sähköpostin välityksellä sekä Railin ja Anitan ammattiosaamisella se luonnistui. Minun oli helppo peesata siinä mukana.

Jokainen valkkasi omat runonsa. Neljä naista, neljä erilaista kirjoittajaa. Siitä olisi voinut syntyä ”soppa”. Runot tukevat toisiaan ja niistä löytyy koko elämän kirjo. Tietysti niitäkin olisi voinut jahkailla ja analysoida vaikka kuinka pitkään. Oli oikein mukava olla mukana tekemässä yhdessä näin sopuisassa ja osaavassa porukassa. Olen ylpeä kauniista kirjastamme ja puhukoon runot puolestaan. 

 

Anita: Railin kysyessä ex tempore minua mukaan runokirjaan mietin kymmenen sekuntia, onko minulla julkaisukelpoisia runoja. Päätin, että on, luullakseni. ”Tartu hetkeen” -neuvo ei ole höpö! Koska tunsin ennestään Railin ja Sannin sekä parista kirjatilaisuudesta Ritva-Elinan, heti luotin, että näiden ihmisten kanssa homma sujuu, kuten on sujunutkin kommelluksitta.

Boheemisti lähdimme liikkeelle vain runot mielessä. Käytännön asiat, kuten kustannussopimus ja rahaliikenne, tulivat hienoisina yllätyksinä: Minä kirjoitin kustannussopimuksen Mediapinnan kanssa kaikkien puolesta, ja rahaliikenne omiin kirjatilauksiimme ja ”suuriin” tekijänpalkkioihin liittyen kulkee minun kauttani, koska toimin heti alusta yhdyshenkilönä kustantajaan päin. Verotus on ongelma, joka on vielä selvitettävä.

Mediapinnan kanssa yhteydenpito on ollut helppoa ja nopeaa. On huomattava, että käsikirjoituksen Suomi 100 runokirjaa -sarjaan on oltava monella tapaa valmis ja hyvin oikoluettu. Lähettämääni käsikirjoitukseen verrattuna ainoa muodollinen muutos on sisällysluettelon siirtäminen lopusta alkuun. Saimme vain yhden kerran kirjan taittoversion tarkistettavaksi. Kirjoittajilla voi olla harha, että taittoversio ei tuo mukanaan virheellisiä muutoksia käsikirjoitukseen. Me huomasimme muun muassa, että väli oli kadonnut runojen otsikoiden alta. Useassa runossa piti tehdä muutoksia säkeisiin, jotka eivät mahtuneet taittoversiossa yhdelle riville, kuten kirjoittaja oli tarkoittanut. Kannattaa siis miettiä säkeiden pituuksia, kun tarjoaa runoja julkaistavaksi vaikkapa Lapillinen-lehdessä! 

 

Ritva-Elina: Tulin mukaan antologiaan, kun satuin olemaan Tornion kirjastossa idean syntymisen hetkellä. Olin juuri esitellyt kirjaani ”Alisa, Väylän tytär”  ja seisoin kahvijonossa sopivasti Railin näköetäisyydellä. Raili kutsui minut mukaan, ja minä lupauduin, vaikka en edes tiennyt, mihin runojani tarvittiin. Kerrankin olin oikealla hetkellä oikeassa paikassa!

Miksi kirjoitan Tornionlaakson murteella? Huomasin ”Alisaa” kirjoittaessani, miten runsas ja vivahteikas murre on ja miten paljon helpompaa minun on ilmaista ajatuksiani murteella verrattuna yleiskieleen. Merkillistä, miten syvälle lapsuudessa opittu murre juurtuu ihmisen mieleen. 

Antologian kokoamisen vaivannäkö jäi torniolaisten huoleksi. Onneksi  töiltäni ehdin sentään  julkaisutilaisuuteen. Oli helppoa  ja hauskaa olla yhtenä neljästä, kun koko vastuu kirjan sisällöstä ja tilaisuuden annista jakautui kaikkien osalle. Tunsin olevani mukana osaavassa joukossa.  

 

 

Raili Ilola - Sanni Liiti - Anita Myllykoski - Ritva-Elina Pylväs: Väylän vaahtopäillä

 

Kuvassa kirjailijat antologian julkaisupäivänä 9.5.2017 Tornion kirjastossa. Vasemmalta Anita Myllykoski, Raili Ilola, Sanni Liiti ja Ritva-Elina Pylväs. Kuvan otti Eija-Miranda Silventoinen.

 

 

Lisätietoja