Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Kiveliötie 2 B, 96500 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

 

Pellolaissyntyinen kirjailija ja dramaturgi Maria Peura ohjaa tänä vuonna Sodankylän kirjoittajakurssilla lapsille ja nuorille kirjoittamista. Peura asuu nykyisin Porvoossa ja viihtyy siellä hyvin, mutta Lappi ja erityisesti vanhempien kesäpaikka Raanujärvellä ovat hänelle edelleen tärkeitä. Tärkeä on myös meänkieli, josta tuli oma kieli, vaikka hänen muualta muuttaneet vanhempansa eivät sitä puhuneet.

Peura kertoo kirjoittaneensa aina. Jostakin syystä hän ei koskaan näyttänyt koulussa tekstejään ja on vain hyvillään, että julkaisi esikoiskirjansa vasta aikuisena. Vuonna 2001 ilmestynyt ”On rakkautes ääretön” oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sijoittui selvästi pohjoiseen. Myös uusimmassa, novellikokoelmassa ”Tunkeilijat” puolet teksteistä on kirjoitettu Pellon murteella.

”Meänkielen puhuminen on ihanaa, se saa tuntemaan, että on kotona. Kieli on tärkeä osa identiteettiä. Kieli ei unohdu.”

Pellolainen opettajan tytär tunsi itsensä välillä oudoksi ja ulkopuoliseksi. Ehkä siksi hän samastui Timo K. Mukan persoonaan, vaikka perehtyi Mukan tuotantoon vasta nuorena aikuisena. Oli tärkeää tietää, että Mukka oli käynyt kylässä, kun Maria oli pieni vauva.

Peura halusi nuorena intohimoisesti niin kirjailijaksi, näyttelijäksi kuin lääkäriksikin. Kotona kannustettiin kirjoittamaan, mutta pidettiin tärkeänä opiskella kunnon ammatti. Peura lähti Tampereelle opiskelemaan saksaa, mutta se ei tuntunut omalta. Lopulta ovet avautuivat Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalle.

”Se oli loistava kirjailijakoulu.”

Hän pitää draaman kirjoittamisesta, mutta proosa on luontaisempi laji.

Pirkko Saisio oli proffana ja myös proosasta sai opintopisteitä. Oli tilaa kirjoittaa ja oltiin koko ajan asian äärellä. Koululla sai palautetta ja siellä kannustettiin.”

Peura kertoo, että hänelle on ominaista hioa tekstejään pitkään ja kirjoittaa tekstit moneen kertaan. Koulu vahvisti omien henkilökohtaisten aiheiden löytymistä ja myös samanhenkinen porukka oli tärkeää.

Peura vei pääsykokeisiin esikoisromaaninsa ensimmäisen liuskan ja kirjoitti kirjan ensimmäisen version heti kun pääsi kouluun. Dramaturgiopinnot olivat toisaalta yksinhuoltajaäitinä hyvin raskasta aikaa, mutta jostakin kumpusi kova kiihko päästä käsiksi siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä. Hän kertoo myöhemmin ihmetelleensä, kuinka jaksoi sen kaiken.

Raskaan esikoisteoksen jälkeen kustantaja ehdotti Peuralle kevyempää ja syntyi lorukirja ”Mimmi Moun ilotaika”. Toni Edelmann sävelsi suuren osan kirjan loruista ja Peura dramatisoi sen näytelmäksi, jota on esitetty Kokkolan ja Jyväskylän kaupunginteattereissa. Kustantaja ehdotti sarjaa, mutta loruttelu alkoi jo ahdistaa:

”Loruja tuli kaiken aikaa, päivät ja yöt. Oli pakko vääntää hana kiinni ja päästä kirjoittamaan jotakin muuta. Ehkä jonakin päivänä jatkan.”

Kaikille kirjoittajille ja kirjoittamisesta kiinnostuneille suunnattu ”Antaumuksella keskeneräinen” sai alkunsa Teatterikorkeakoulun kurssilla, jolla tutkittiin sitä, mikä estää kirjoittamisen. Liiallisen itsesensuurin kanssa kamppaileminen on monelle harrastajakirjoittajallekin tuttua, samoin häpeän, syyllisyyden ja pelon kohtaaminen. ”Antaumuksella keskeneräinen” voi auttaa aukaisemaan lukkoja.

Peuran mielestä on vaikeaa puhua omista fiktiivisistä teoksista, mutta tästä kirjasta hän keskustelee mielellään. Eri alojen ihmisiltä on tullut kirjasta paljon palautetta.

Peura toteaa, että kirjoittamisen prosessit ovat aina samoja, kirjoititpa aikuisille tai lapsille. Ohje niin kesäkurssille tulijoille kuin meille muillekin on napakka:

”Kirjoita niin että itsekin yllätyt!”

 

 

Arja Vasama

 

 

Lisätietoja