Kuukauden runot

Jäsen, kirjoitatko runoja? Älä piilota niitä pöytälaatikkoon, vaan julkaise ne täällä seuran verkkosivuilla! Lähetä runosi sähköpostitse osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ja kirjoita saatteeksi että tarjoat runoasi verkkosivuille kuukauden runoksi.

 

Kettuemon ruoanhaku

 

Olen viekas kettu
sitkeä kuin lettu.
Nopeasti juoksen
poikasien luokse.

 

Ruokaa pitäis löytää –
susi siihen töytää.
Ryntään sutta pakoon.
Pääsen puiden rakoon.

 

Jatkan ruoanhakuja
maiskuttelen makuja
ketunleipää löydän
sillä katan pöydän.

 

Tuolla käenkaali – 
sitä vahtii naali.
Annan naalin olla
se on pelkkä nolla!

 

Juoksen pitkin suota
sammakoiden luota.
Pesäkolo odottaa
poikaset jo ruokaa saa.

 

Konsa kevät koittaa
pitkän talven voittaa
silloin riemu raikaa
se on hauskaa aikaa.

 

Siiri Heikkinen-Pitkänen 

 

 

 

 

 

Vappumielellä 

 

Hupaisaa on olla tässä
parhain turva ystävässä
joka mielen purppuroi
kurkiaurat soi, ne soi.


Kevätmieltä sykkii rinta
laulaa säettä ihaninta
punarinta helkyttää
laulurastas lurittaa.


Vapunpäivää odotamme
ovet kesään availemme
iloisina hyppelemme
surua nyt tunne emme.


Ilo löytyy ilman viinaa
kansakuntaa kirot piinaa,
vaikka meillä huumeet on
on hyvä olla huumeeton.


Käsikkäin nyt käymme näin
kohti kesää selvin päin
runopiiri pyörähtää
siispä piiriin pyörimään.

 

 

Valde Aho 

 

 

 

 

 

Laulujoutsenten elämää pohjoisessa 

 

On laulujoutsenella mustakeltainen nokka
ja yllä puku valkohöyhenten
Se ui ylväästi lahden poukamassa,
aina ryhdikkäänä soutaen


Mutta ei kulje joutsen yksinään,
vaan on sillä kumppani rinnalla
Ne tekevät yhdessä pitkää matkaa
koko elämän mitalla


Toinen hautoo kevään tullen,
toisen vartioidessa yhdessä rakennettua pesää
Ja sitten ne uivat poikasten kanssa peräkanaa,
viettäen näin vesilintujen kesää


Vaan syystalvella järvi jäätyy
ja muuttomatkalle vie tie jokaisen joutsenen
Silloin kaikki aurassa lentää sulaan veteen,
usein Itämerelle eteläisen


Kun kevät aurinko paistaa pohjoisessa jälleen
palaa samat linnut luokse Suomen vesien
Nyt harmaasulkaiset ovat kasvaneet isoiksi,
joten ne pois pitää toitottaa kahden valkosulkaisen


Jo mielii pari taas uutta perheenlisäystä,
sitä alkavat yhdessä hommaamaan
Näiden kahden elämässä
alkaa jälleen uusi elämä rullaamaan


Ja harmaasulat ovat parvessa pellolla,
muodostaen yhdessä uljaan joutsennuorison
Minä seuraan joutsenten elämää järvellä
aina ihmetellen ja hiljaa ihaillen

 

Eija Junno-Pihlainen 

 

 

 

 

 

 

Tuli talvi

toi taudit

vei voimat

heikkeni järjenkin valo

vielä

teki läppärini tenän

vain kynä toimii

heikossa kädessä

 

Anja Lamsijärvi 

 

 

 

 

 

Pimeyttä ei ole

 

Kivikkoisilla tunturin rinteillä
tuulen puhaltamilla pakkasaukeilla
joen uomassa hiihtäen
kasvaa pieneksi ja vahvaksi.
Työntäen juurensa sinne
kalliorakkaan, louhikkoon,
joka tottumattomalle
on vaikeakulkuinen.
Sanotaan, että siellä on routa,
mutta minulle se maa on lämmin
kuin syli, joka keinuttaa hiljaa
tuulessa nukkuvaa.

Taipumatonko, en,
vaan sitkeä, hiljainen.
Kasvoin lapseksi pakkasen.
Vuodenaikani vaihtuvat hiljaa,
luulit jääneeni kaamokseen.

Ei minun talveni ole pimeää.
Se on lempeää lepoa hellää
ja sinistä hämärää.
Minä rakastin tulia taivaan
ne minuun jäi tanssimaan
olen vieläkin rinteellä hiljaa
ja kuuntelen havinaa.

 

Laura Torniainen 

 

 

 

 

 

Runolintu

 

Luokseni saapui Runolintu!
Lauloi minulle Ritityy Ritityy…
Kutsui minut lentämään sanojen universumiin, riimien sfääreihin, avointen ajatusten aalloille.


Minä tulen, minä tulen, huusin ja räpistelin käsiäni hädissäni, etten jäisi matkasta.
Ritityy kutsui Runolintu ja lensi kohti Jupiteria.
 

Runolinnun nokasta syntyi runo toisensa jälkeen ja ne kiertyivät ympäri ympäri kunnes 
vahva runoköysi ulottui Jupiterista maahan.


Toisella kädellä pidin runojen köydestä kiinni ja toisella lensin.
Runo syntyi minunkin suustani, se oli pitkä ja pitkä aina maasta Jupiteriin asti.

 

Tiina Heinänen 

 

 

 

 

 

Mietteitä joulun alla

Kaksi tankaa

 

Mummi kietaisee
minut, junalla tuodun
turvaan jouluiseen.
Tupa huokuu lujuutta.
Kyyneleet on häipyneet.

 *

Silmät peittänyt
on Betlehemin tähti,
pettynyt jouluun.
Puhdista ihmislapsi
markkinoiden temppelit!

 

Raili Ilola

 

  

 

Metsäkirkko


 

Valkoinen kirkko.
Lavealle avautuvat ovet, seinät.
Korkealla kupolin sinellä
tanssivat pilvienkelit.
Raikkaat tuulet soittelevat uruissa.
Freskoissa vaihtelevat kuvat ja värit.
Alttaritaulun häikäisevät säteet
saavat timantit hohtamaan
hangella ja puissa.

Hiljaisuus puhuu…

Lempeä, ankara luonto
osoittaa meille paikkamme
suuressa kaikkeudessa.

Täällä on hyvä hiljentyä.
Luonto kuuntelee huolemme,
voitelee haavamme.
Havun, pihkan ja raikkaan ilman tuoksu
huumaa ja rentouttaa.
Hyvällä mielellä voimme palata
kirkosta kotiin.

 

Sanni Liiti

 

  

 

Sienikansan karnevaalit


 

Sienikansa metsässä juhlaa vietti.

Herkkutateilla parhaillaan oli dieetti;

keltavahverot päällään poimuhameet,

karvarouskut eivät jalkaansa liikauttaneet,

kun ne kunniavartiota piti.

Limanuljaskan mielessä outoa iti.

Se ihastui kummasti kuukuseen pieneen.

Kuka voisi mieltyä niittyjen sieneen?

Se pelkältä pallerolta ihan näytti.

Ei lakkiakaan niin kuin toiset käytti.

Kaikki seitikit katsoivat kuukusta kieroon,

ne tahtoivat, että se lähtisi mieroon.

- Näytä äkkiä jalkasi! yksi jo suuttui.

Kun ei lakkia, heltat ja pillitkin puuttui,

eikä vyötä, röyhelökaulusta lain,

pelkkä vartalo. - Pyh, mene muille main!

Kehnäsieni sätti noin kuukusnuorta

ja samalla tuuppasi haavan kuorta,

kun sen rengas pyöri kuin vanne ikään.

Sille hyvä ei koskaan ollut mikään.

Limanuljaska kumartui kuukusen puoleen.

- Tule lähemmäs, ei enää syytä huoleen.

Olet suloisin sieni päällä maan!

se kuiskasi keltasukassaan.

Ja ennen kuin talvi kaiken peitti,

kaikki koivut riemulla lehtensä heitti

tuon hääparin päälle, ja tuuli soitti. 

Metsä hartaana liittoa kunnioitti. 

 

 

Sinikka Lappeteläinen

  

 

Ruska ja taksikuski


 

Hän on taksikuski hiljainen,
ajaa reittiä Kittilä‒Levi.
Hän on Aslak, kolttasaamelainen,
lempimusiikkiaan metalli ja hevi.
Lapin ankara luonto se miestä syö,
sitä turisti ei edes huomaa.
Toisen huvi voi olla toiselle työ,
sitä Aslak niin monesti huokaa.
Yksi asia täällä saa pysymään,
eikä etelään tee edes mieli.
Sitä turisti jos erehtyy kysymään,
alkaa kertomaan Aslakin kieli.
"Vaikka kaamos, hanki ja pakkanen,
täällä joskus on yhtä tuskaa.
Yksi asia ainakin lohduttaa,
joka vuosi saa odottaa ruskaa."

 

 

Maria Kaijanmäki

  

 

 

 

 

Hovinaisten elämää Heian-kaudella


 

Naisten suljettu maailma
kaihdinten takana
vaunuissa 
joiden ikkunoista
he ohi ajaessaan
ojensivat käsivartensa ulos
ja kymmenien ohuiden aluskimonoiden
kuohuavat silkkikerrokset
avautuivat
ja niiden sävyt
toistivat kantajansa
mielentiloja

Naisten yllä 
kuusikymmentä kerrosta
aluskimonoita
henkäyksenohutta silkkiä
meren, auringonlaskun ja kaukaisten vuorten 
värisävyissä

Silkin kosketus
Kimonoiden kerrokset
leijuvat maahan

 

 

Tuija Pontela 

 

 

 

  

 

Kun synnyin

sodan piiput savusivat vielä.

Levoton Suomi etsi sijojaan,

pelon vihneet viilsivät.

Rauhan ohuen mullan alla

kytivät vihan juuret.

Mutta isäni kirjoitti:

Syntynyt iloinen tyttö.

 

Paula Alajärvi 

 

 

 

  

 

 Kirjoitan

 

Kirjoitan
 kirjoitan
   kirjoitan

kyynelillä, kynällä 
   kirjoitan

kiveen
   kirjoitan

katkeruuden, kaipauksen
   kirjoitan

katsot, kuiskaat
   ”kaikkea kakkaa kirjoittavat”

käännän kasvoni
   kadun

kuitenkin
   kirjoitan

kateellisten kiusaksi
   kyläläisten kauhuksi

kirjoitan
 kirjoitan
   kirjoitan

 

Tarja Revonmäki

 

  

 

 Kuukkeli

 

Tunturikurussa
lompolon törmällä
   tervastulet
tuoksu leijailee kauas

Avannosta juuri nostettu
tikkuun työnnetty siika
monelle mutkalle vääntyilee
   tulen loimussa

Porontaljalla lepäilee pilkkijä
odottelee kala-ateriaa

Hiljaisuus
  koskee
    pelottaa

Kuulostele
tuulta
tulta
haistele maistele tervassavua

Hiljaisuus muuttuu
tuulen huminaksi
tulen räiskeeksi, kipinöiksi
lumen, jään ääntelyksi

Kuukkelin rääkäisy
ateria valmis

 

Leena Patjas

 

  

 

 SARKASVUORI, SARKASLAMPI

 

  

Paikka paikoin vaikeakulkuinen ura johtaa

          molemmille kalliomaalauksille.

Oppaana punaiset kuitunauhat.

Tieltä matkaa pari kilometriä ja Juvan

          kirkosta noin 34.

Maalausten väli 400–500 metriä.

 

Sarkasvuoren kalliomaalauksessa tyylitelty hirvi 

          ja muuta.

Sarkaslampi-nimisessä vene ja muuta.

Peruskartta on kyllä paikallaan, jollei liiku,

          sanoo Pekka Vuolle.

Jos et vaikutu kalliomaalauksista, katso ohi.

          Oman pään yli ulos.

Minä katson kuvaa. Se on Erno Paasilinnan kirjassa.

Otettu Juvalla tai Kotkassa, 

          ilmeisesti Juvalla 

ennen Arndt Pekurisen Helsinkiin-muuttoa.

Ja kesällä 

          ja kesällä Juva Rokkaa.

 

 

 Markku Kokkola

 

  

 

Talven kukka

  

Iti siemen kesän helteissä

kehittyi syksyn sateissa

piilossa peitteen alla

yli kaamoksen

ohi joulun

      talviauringon kullatessa hanget

      pakkasten paukkuessa

      revontulten loimutessa

      nousi esiin taimi

      kasvoi vartta

      puhkesi kukkaan

      ei hurmaavana ruusuna

      ei lumoavana liljana

      kukkana kuitenkin

      luojan luomana

      talven kukkana

          revittiin kukka juuriltaan

          siirrettiin etelään

          eksoottisten joukkoon

          ei yltäneet juuret syvempään

          jäi osa pohjoisen multaan

                 siksikö mieleni hangille

                 puhtaiden purojen varsille

                 revontulia sieluni kaipaa ja

                 pohjolan kesän yötöntä aikaa

 

 

 Anneli Heikka

 

 

  

 

Me kaksi

  

Ärsytin,

vatkasin tehosekoittimella.

Pieni virhe ja omenankuoria olkapäillä.

 

Puhdas pumpuli sielun kartanolla pahimpiin haavoihin.

 

Päivä venyttää kuminauhaa

kohti iltaa.

Näen ukkosensinisiä sävyjä pakkasella

ja yritän silti olla jotain.

 

Hengitän vähemmän ja vähemmän.

Juon enemmän ja enemmän.

Sydän ei kestä viinaa, keuhkot ei tupakkaa,

yskittää molemmat.

Sielu kai liian laaja ja keuhkot turhan pienet.

 

Eikä edes kahvia kupissa...

 

Me kaksi siellä jossain...

 

Katson sinua haavaisesta ikkunasta

tyhmänylpeä, kopea kulkumies

joka hymyilet jokaiselle koiralle.

 

Mustan saappaasi korolla suutelet selkääni

 

kuin Juudas.

 

 

Sirkku Lindholm