Kuukauden runot

Jäsen, kirjoitatko runoja? Älä piilota niitä pöytälaatikkoon, vaan julkaise ne täällä seuran verkkosivuilla! Lähetä runosi sähköpostitse osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ja kirjoita saatteeksi että tarjoat runoasi verkkosivuille kuukauden runoksi.

 

 

KULKUKISSA

 

Tuuli kivikujan roskissa.

Arabiuutisissa jotakin tarpeellista.

Kulkukissa roskakasalla aamiaisella.

Pienempien ilona auringonsiivu 

                      muurin kupeessa.

 

Aika on ikuista niin kauan kun kirjoitan.

Kuolema irrottaa otettaan. Antaa uuden aamun. 

 

 

Maarit Niskanen, Kittilä

HIEKKAENKELI 2016

  

Taidekuvarunokirja HIEKKAENKELI saatavana tekijältä , Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 

 

 

 

 

 

Yhteisvastuulla

 

Vapaus ansiotyöstä käynnistää monesta luopumisen,
sisin kaipaa tekemistä, ehkäpä uuden tulemisen.
Yhteisvastuulla hyvän kuoleman kohtaamiseen,
liittää yhteen joukon – samanhenkisen.

Näky visiosta – vapauttaa virtaa tajunnan,
piirtyy kehys, samoaa nelikko rinta rinnan.
Kutsu esittelypäivään marraskuisen,
kokoaa sitoutuneista ringin erinomaisen.

Tutustuessa sydän, polku uuteen avautuu,
koulutuksissa tieto–taito yhä kohentuu.
Yhdessä jakaen huoli ja suru puolittuu,
onnistumisen ilo ja välittäminen kertautuu.

Ohjautuu läheisyyteen ihmiset avoimet, maanhiljaiset,
jaetaan hiljaisuus, kuullaan oivat sanoitukset.
Kärsimys, kiitollisuus avaa kanavia julkisuuteen,
siivittää ne saattohoitotyötä näkyväksi tulemiseen.

Varjoina seuraa menetysten kokeminen,
kuvastaa kipuilu ihmisenä kasvamiseen.
Vertaisten tuki on arvokas lahja, korvaamaton,
olisipa tahto kaikkien sama, poissulkematon.

Kokemukset ensimmäisestä vuodesta,
ovat rohkaisseet monia monessa.
On aika päättää yhteinen vuosi kiitokseen,
sallia armeliaisuutta huomisen rinnalla kulkemiseen.

 

 

Anneli Laine
Saattohoidon tukihenkilö

 

 

 

 

 

 

Avoin maailma

 

Aurinko hengittää keltaisin keuhkoin

avaa silmut lehtinuppujen.

Puu huumaantuu lämmöstä

puhtaasta tuulesta.

Hiirenkorvat mettä imee

puun suonien syvyyksistä.

- Perhonen laulaa

toukka lentää

heinä henkäilee

ja varis runoilee

Maailma on avoin

upea.

Kuu taivaalta

tiputtaa mahlaa

unelmille.

 

 

Soile Järvirova

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki on muuttunut
eikä ole tietä takaisin

Tähdet ovat vaihtaneet paikkaa
ja sanat tarkoittavat jotakin muuta nyt

Silmät eivät näe mitä ennen näkivät
eikä sävelmillä ole enää sama sointi

Mutta kaukana tulevaisuudessa
löytyvät uudet sanat,
uudet tiet, uudet aurinkopaikat

ja iho,
vaikka hauras ja ohut nyt,
valoisa ja uusi
kuin aamu

 

Mona Mörtlund

 

Muistan mettäaukion, lämmön iholla. Runoja. Suom. Irene Piippola. Väylä 2016. 
Runokirjaa voi kysyä mm. kustantajalta sekä Irene Piippolalta sähköpostitse Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 

 

 

Kaatui puu, kaatui toinen

oli tuulella meno moinen

mistä vauhtinsa otti

minne sellainen hoppu

kaiken edestään kaataa koitti

ennen kuin vimmalle tuli loppu.

 

Meri tuulen kynsissä pahoin voi

se raivonsa tälle esille toi

se möyri ja pärski

vaahtopääaallot kalliota vasten läiski

se pohjia myöten vaikeroi

mutta ei voimakkaammalleen mitään voi.

 

Leena Pyhäluoto

 

 

antaneet kylille nimiä täälläkin ei niin hassujakaan 

 
Alakylä-Paukkaja
Kaukonen-Ukkola
Köngäs- edes pyöriltä jaloiteltava
Helppi-Jakokoski
Meltaus-Selkie
mie menen perunakellariin – talven hevislogan
poikia pelistä peliin kylien ohi kirkonkyliin ja Rovaniemelle
Lohiniva-Louhioja
Pahtajoki-Pankakoski,Lieksa
Juuka;Utra  
menneessä kuussa
kiepsahdinpas taas
useamman läänin viinakaupassa
kun täältä lähtee matkaa ei mittaa
jakokoski-marraskoski

 
näillä rannoilla monesti
silmälasejani (itkin) etsin
kultahan minulle ilmestyy
aina itsesthän
elämä on kova ja kovasta tulee elämä
hokivat teurastamon naiset
kävin isän sunnuntaitöissä hänen mukanaan

 
                vieläkö hän kauhistelee typerää ympäristöään
inhoaa ketään laittaa maisemaansa
ne pilkkaavat (inspiraatio luutuu)
vieläkö hän lihoo?
vielä hän taivastelee sade läts sade läts
kainalot läts pisarat täyttävät nännipihat

 
vanhemmastaan vanhempi
lapsestaan etsii vieraannuttavaa
koristeltu kuin lesken lapsi 

  

Tapani Tavi
Tapani Tavin Runokirjaa Milja idän ja pohjoisen joen nainen (2016) saa tekijältä: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai puh. 040 846 3036

 

  

 

 

Rakkauden teko

  

Mies liivikauppaan pujahtaa
Haluan ostaa rintaliivit 
ilmoittaa
Minkähän kokoiset
Mies hätääntyy
onko niitä monen kokoisia
Avulias myyjä
arvuuttelee
olisiko 
kananmunan kokoiset
melonin kokoiset
kenties appelsiinin kokoiset
mies ilahtuu
appelsiinit
sitten 
väri
vihreät
pannaan pakettiin
ei kun 
kolme kappaletta

 

Leena Patjas

 

  

 

 

Muovikassilla vaikeampaa

 

Ihminen, aikamoinen.
Monta kertaa olen luullut,
enää en kestä.

Tässä kuitenkin olen.

Jos olisin muovikassi,
olisin jo revennyt.

 

Leena Törmänen
kokoelmasta Suru on tosikko ja lähtee (2014)

 

  

 

 

Oodi Hirvaan hirvaalle

 

Hirvasvaari
vanhaa vuotta
veneessä vetää
viimeisillä voimillaan.

Vuosi vaihtui
vanhus väsyi
viima valtatienkö
voimat vei?
Vai väki vieras
virran varrella,
väärti vaiko vainolainen?

Vaatii vierelle
vaadin-vaimon
vahvaksi voimaksi
vuosien varrelle,
vaikka vain viikoksi
viihteen vuoksi.

Vielä villi vasa
varmuudeksi.

Voi veljet!

 

 

Saara Mustonen 

 

 

 

 

 

Kettuemon ruoanhaku

 

Olen viekas kettu
sitkeä kuin lettu.
Nopeasti juoksen
poikasien luokse.

 

Ruokaa pitäis löytää –
susi siihen töytää.
Ryntään sutta pakoon.
Pääsen puiden rakoon.

 

Jatkan ruoanhakuja
maiskuttelen makuja
ketunleipää löydän
sillä katan pöydän.

 

Tuolla käenkaali – 
sitä vahtii naali.
Annan naalin olla
se on pelkkä nolla!

 

Juoksen pitkin suota
sammakoiden luota.
Pesäkolo odottaa
poikaset jo ruokaa saa.

 

Konsa kevät koittaa
pitkän talven voittaa
silloin riemu raikaa
se on hauskaa aikaa.

 

Siiri Heikkinen-Pitkänen 

 

 

 

 

 

Vappumielellä 

 

Hupaisaa on olla tässä
parhain turva ystävässä
joka mielen purppuroi
kurkiaurat soi, ne soi.


Kevätmieltä sykkii rinta
laulaa säettä ihaninta
punarinta helkyttää
laulurastas lurittaa.


Vapunpäivää odotamme
ovet kesään availemme
iloisina hyppelemme
surua nyt tunne emme.


Ilo löytyy ilman viinaa
kansakuntaa kirot piinaa,
vaikka meillä huumeet on
on hyvä olla huumeeton.


Käsikkäin nyt käymme näin
kohti kesää selvin päin
runopiiri pyörähtää
siispä piiriin pyörimään.

 

 

Valde Aho 

 

 

 

 

 

Laulujoutsenten elämää pohjoisessa 

 

On laulujoutsenella mustakeltainen nokka
ja yllä puku valkohöyhenten
Se ui ylväästi lahden poukamassa,
aina ryhdikkäänä soutaen


Mutta ei kulje joutsen yksinään,
vaan on sillä kumppani rinnalla
Ne tekevät yhdessä pitkää matkaa
koko elämän mitalla


Toinen hautoo kevään tullen,
toisen vartioidessa yhdessä rakennettua pesää
Ja sitten ne uivat poikasten kanssa peräkanaa,
viettäen näin vesilintujen kesää


Vaan syystalvella järvi jäätyy
ja muuttomatkalle vie tie jokaisen joutsenen
Silloin kaikki aurassa lentää sulaan veteen,
usein Itämerelle eteläisen


Kun kevät aurinko paistaa pohjoisessa jälleen
palaa samat linnut luokse Suomen vesien
Nyt harmaasulkaiset ovat kasvaneet isoiksi,
joten ne pois pitää toitottaa kahden valkosulkaisen


Jo mielii pari taas uutta perheenlisäystä,
sitä alkavat yhdessä hommaamaan
Näiden kahden elämässä
alkaa jälleen uusi elämä rullaamaan


Ja harmaasulat ovat parvessa pellolla,
muodostaen yhdessä uljaan joutsennuorison
Minä seuraan joutsenten elämää järvellä
aina ihmetellen ja hiljaa ihaillen

 

Eija Junno-Pihlainen 

 

 

 

 

 

 

Tuli talvi

toi taudit

vei voimat

heikkeni järjenkin valo

vielä

teki läppärini tenän

vain kynä toimii

heikossa kädessä

 

Anja Lamsijärvi 

 

 

 

 

 

Pimeyttä ei ole

 

Kivikkoisilla tunturin rinteillä
tuulen puhaltamilla pakkasaukeilla
joen uomassa hiihtäen
kasvaa pieneksi ja vahvaksi.
Työntäen juurensa sinne
kalliorakkaan, louhikkoon,
joka tottumattomalle
on vaikeakulkuinen.
Sanotaan, että siellä on routa,
mutta minulle se maa on lämmin
kuin syli, joka keinuttaa hiljaa
tuulessa nukkuvaa.

Taipumatonko, en,
vaan sitkeä, hiljainen.
Kasvoin lapseksi pakkasen.
Vuodenaikani vaihtuvat hiljaa,
luulit jääneeni kaamokseen.

Ei minun talveni ole pimeää.
Se on lempeää lepoa hellää
ja sinistä hämärää.
Minä rakastin tulia taivaan
ne minuun jäi tanssimaan
olen vieläkin rinteellä hiljaa
ja kuuntelen havinaa.

 

Laura Torniainen 

 

 

 

 

 

Runolintu

 

Luokseni saapui Runolintu!
Lauloi minulle Ritityy Ritityy…
Kutsui minut lentämään sanojen universumiin, riimien sfääreihin, avointen ajatusten aalloille.


Minä tulen, minä tulen, huusin ja räpistelin käsiäni hädissäni, etten jäisi matkasta.
Ritityy kutsui Runolintu ja lensi kohti Jupiteria.
 

Runolinnun nokasta syntyi runo toisensa jälkeen ja ne kiertyivät ympäri ympäri kunnes 
vahva runoköysi ulottui Jupiterista maahan.


Toisella kädellä pidin runojen köydestä kiinni ja toisella lensin.
Runo syntyi minunkin suustani, se oli pitkä ja pitkä aina maasta Jupiteriin asti.

 

Tiina Heinänen