Kuukauden runot

Jäsen, kirjoitatko runoja? Älä piilota niitä pöytälaatikkoon, vaan julkaise ne täällä seuran verkkosivuilla! Lähetä runosi sähköpostitse osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ja kirjoita saatteeksi että tarjoat runoasi verkkosivuille kuukauden runoksi.

Syyskuun runo 2014

 

Lähtö

 

 
Kun olin katsellut tarpeeksi kauan siipiäsi
ja sitä räpistelyä, voi sitä räpistelyä,
opetin sinulle 
kuinka lentää
  kuinka huutaa
    kuinka nousta ylemmäs 
 
ja niin 
 
hulmahdit ääni edelläsi
taivasta vasten taivaalta taivaasta
 
 
ja minä
    
meren violettiin kovuuteen minä laskin pääni, kampelanmuotoisen
 
Enkä voi olla varma mitä tapahtui mutta muistan hyvin selvästi että
niissä portaissa ei liikkunut koskaan ketään
päivällä oli pimeämpää kuin tammikuun yönä
 
 
Ja sitten: varjoni luiskahti valoon, läpinäkyvä
kuin lasiankerias, kuin meduusan olemattomuus
Valon kaari etsi muotoja joita ei ollut
syvyyttä joka puuttui
 
Pieni kirskunta kun ratasta käännettiin
kun jokin täyttyi, ja valui yli
 
 
Kun kaikki päättyy,
 
       solujen hidas liike yli rajan

 

 

Arja Vasama

 

 

Elokuun runo 2014

 

Sana

 

Keksimätön sana
lehahti pihaan.
Alkoi puhua kielillä
ruohonleikkurin kanssa.
Varoi satuttamasta
itseään teriin.  

Siirtyi kauemmaksi,
pelkäsi hieman,
ei kuitenkaan paennut.

(Rohkea sana)

Alkoi tehdä tuttavuutta
koivun kanssa.
Kietoutui ympärille ja yskäisi:
”Mistä puusta rouva on tehty?”

Ei ollut sanalla sisuskaluja
niin kuin merimakkaralla,
suoltaa ulos oudoille.  

(Tietämätön sana)

Viimeksi sana nähtiin
virvoitusjuomakorissa
keskustelemassa
palautuspullojen kanssa.

 

Marko Nampajärvi

 

 

Heinäkuun runo 2014

 

Että minä olen odottanut

 

Ensiksi minä odotin kohdussa

maailmaanpääsyä.

En tosin tainnut tietää sitä.

Uin kuitenkin sujuvasti ja roikuin.

 

Pienenä odotin kasvamista.

Kaikki sanoivat että odota että

kasvat ja saivat minut syömään kaikenlaista.

Mm. tillilihaa koulussa, läskisoosia kotona.

 

Sitten, siinä ihmiseksi kasvun rajalla odotin rintoja ja uutta puseroa.

Kumpi oli tärkeämpi, en ole vieläkään varma.

Molemmat sain.

 

Pitkän aikaa kaikkea tuli odottamatta: koko elämä ampaisi kerralla käsiin.

Oli siinä kannattelemista ja iloa. Ja odotusaikoja.

 

Odotus kotiutui minuun.

Kun paljon harjoittelee, tulee taitavaksi.

Odottaa onnessaan ja tyytyy onneensa.

 

 

         Tuula Saraniemi
 
 

Kesäkuun runo 2014

 

Oikeaan aikaan

 

Näin miksi tapahtuu,
 
ei taaskaan onni sinua
 
nakannut maisemaan!
 
Ken tietää, milloin osuu!
 
lohduttelet minua.
 
    Ja satelliitit jatkaa matkaa radoillaan.
 
 
Vaan osuisipa aikaan oikeaan
 
onni vielä kohdalleen.
 
Viivähtäisin puiston puupenkillä
 
auringon kultasäteet sylissä,
 
tulisit siihen aamulenkillä
 
kesätuulen kutittelut poskipäissä.
 
    Sattuisimme kohtaamaan
 
    monien kaipuuvuosien jälkeen.
 
Niin satelliitit hetken radoillaan
 
matkaisivat toinen rinnallaan.
 
 
 

Sinikka Kemppainen

 

 

Toukokuun runo 2014

 

Kesäpiha

Taidan olla hieman omituinen
rakastan luontoa

villiintyneenä ja vapaana

Ikkunani alla kukkivat puna-ailakit ja kurjenpolvet
metsätähdet ja mesimarjat viihtyvät pihallani
valkovuokotkin ovat kotiutuneet.

Hollantilaiset kukkasipulit, daaliat, tulppaanit ja helmililjat
eivät suostuneet elämään kanssani 
lupiinitkin katosivat pari kesää kukittuaan

Miksi yrittäisin kasvattaa minulle vieraita kukkia
kääntäisin maata, lannoittaisin
hävittäisin tutut, ihanat luonnonkukat
miksi yrittäisin tehdä pihastani
naistenlehtien ihannepihan.

Viihdyn parhaiten metsätähtien ja puna-ailakkien seurassa
leinikin kelta kirkastaa sateisenkin päivän
kulleroitten kultapallot ja kielojen huumaava tuoksu
vievät lapsuuden metsiin ja vainioille
piharatamon lehden voi laittaa kääreeksi haavaan.

Taidan olla hieman omituinen
saattaa olla
että olen myös laiska. 

 

Toini Marjamaa

Huhtikuun runo 2014

Torstaina elät
pääsiäisen tarinaa.
Kuurapuu huokaa,
muistuttaa sanomasta,
meitä herkistyneitä.

Raili Ilola

Maaliskuun runo 2014

Puiden varjot,
enkelin siveltimen jälkiä
hanki-iholla,
lumimetsä jumalainen.
Aurinko laskee 
kirkkaasti tunturia pitkin.
Kaikkialla
kevättalven valojen piiloleikki.
Kuka sanoi, että hanget ovat
valkeat?
Että latu on hiljainen?

Yliäänikone halkaisee taivaan
kuin temppelin esiripun
enkä saa enää runosta, mistään
kiinni. 

Sinikka Lappeteläinen

 

 

 

Helmikuun runo 2014

 

Kerho 

Haalistunut neliskulmainen talo.
Kahdella seinällä valkoiset, rapistuneet eripariovet.
Samein silmin ikkunat katselevat
kaikkiin ilmansuuntiin.
Raskas rekkaralli
umpeen kasvanut urheilukenttä
haviseva haavikko
kuoppainen kylätie.
Kauan sitten työnjohto tanssi pikkujoulua
kirkkaiden kruunujen loisteessa.

Maarit Alatossava

 

Tammikuun runo 2014

Vuodet vierivät
       odotan
hyvin jännittyneenä
       vieläkin
            uutta päivää
mitä
      se sitten
tarjoaakin

 

Leena Patjas

runokokoelmasta Kuus kossuvichyä Kaamasessa. Siniplaneetta 2013.

 

Joulukuun runo 2013

Joulun kosketus

Kynttilän palossa
savussa ja valossa
on voima
joulun tunnelman tulla.
Enkelin siiven
kosketus sydämessä
seimen lapsen
- rauha jouluyössä.
Silitän hiljaa
silkkiä pienoisen posken.
Sen köyhyydessä
on rikkaus
ihmisen.

Soile Järvirova

Marraskuun runo 2013

Lehti putoaa keskelle pöytää
syksy huoneessa
päässä vastakkaisia tahdonsuuntia
jaloissa mennyt kiire
seinällä
alakulon pinttymiä
joiden lohkeamissa väijyy
tanssiinkutsu
siinä pyörteessä katoavat
ääriviivat
ja osoitteet

Pasi Nurmikumpu

Lokakuun runo 2013

Lapsuuden loppu

kun talo tekee hidasta kuolemaa jättäen aution kadun
sen asukas hetkessä aikuistuu vielä muistaen yhteisen sadun

on muistoissaan äänet leikkien, tuoksut kevään ja
karvainen kosketus karviaisen
sekä hiverrys vintin portaiden ja se kellarin omenainen viileys

kun talo tekee hiljaista kuolemaa ja tuomionsa on päätöstä vaille valmis
sadun sankari  sen itse tehdä saa, vaikka sitä ei kelleen sallis

kun viimeisen seinän kaivuri kaataa, hän vielä jäähyväiskatseensa luo
näkee raiskatun raunion hengettä paikalla,  jossa kerran oli kotinsa tuo

Erkki Kaila
Sodankylä 3.6.2013

Syyskuun runo 2013

Hiekkaa sormissa

Tahtoisin olla lapsi, joka upottaa
pienet, pulleat sormensa
lämpimään hiekkaan.
Se pieni pisamaposkinen lapsi,
joka juoksee rannalla
letit iloisesti hyppien.

Mutta minä olen mummi.
Istun jyrkällä kalliolla
ja uitan vanhoja varpaitani
viileässä Inarijärvessä.

Suljen silmäni
ja muistelen aurinkoisia
lapsuuden kesiä,
kuinka upotin
pienet sormeni
lämpimään hiekkaan
ja olisin tahtonut olla
kuin mummi,
joka istui rohkeasti
jyrkällä kalliolla
ja yritti saada
kalan kiinni
varpaillaan.

 

Pirjo Ruotsalainen

Runoäänikirjasta Runolla on oma kompassi, Taideseura Kiisa, 2012

 

Elokuun runo 2013

Ennen lähtöäsi
menemme suolle

On kuutamo
ja ilta, hiukan viileä

Hillat ovat isoja ja kypsiä

Emme sano paljoakaan toisillemme
Mitä me sanoisimme?

Matkustat huomenna
Se on väistämätöntä

Istumme ääneti tulen ääressä

Tänä vuonna saadaan hienoja hilloja, sanot

Ja niinhän se on

 

Mona Mörtlund:

Ohitan Juhonpietin maitohorsman kukkiessa 

(Black Island Books 2010)

 

Heinäkuun runo 2013

Aallokko hyväilee raukeasti lanteita,

tuo vartalolle

suudelmien muiston, rakastetun

käsien omistavan otteen vyötäröllä.

Afroditen kallion kupeet

tänään lempeän siniset.

Taivaanrannassa saari kumpuilee

pehmeänä makaavan kissan

sulavin liikkein.

Ruovikon kätkössä narahtaa sorsa.

 

Kaarina Ivanoff

 

Kesäkuun runo 2013

Ajatuksiani rakkaudesta

 

Rakkaus

ihana

vaikea

kohtalokas sana

 

Siitä haaveillaan

Sitä etsitään

Siihen petytään

 

Se voi tuoda huikean onnen tunteen

tai syöstä murheen mustaan kuiluun

 

Viisaat sanovat:

Se kestää pari vuotta

tuskin sitäkään.

Minun rakkauteni on kestänyt kauemmin.

Näen siitä vieläkin unia.

 

Siiri Heikkinen-Pitkänen

 

Toukokuun runo 2013

Enkelityttö

Enkelityttö ja Peter Pan

aloittivat automatkan

yön sinisinä hetkinä

melkein juhannusaikaan,

kun kastepisarat kimmelsivät.

 

Näitkö harsoperhosen

tanssivan sinulle?

Vaan verho sulkeutui,

aurinko piiloutui.

Tuli enkelitanssin aika.

 

Äkkiä kipinät iskivät

pikimustaan asfalttiin.

Enkelitytön onni särkyi,

matka elämän keskeytyi.

Kastepisarat peittyivät vereen.

 

Näitkö harsoperhosen...

 

Peter Pan kiveltä heräsi,

sivuilleen hädissään katseli.

Ei näe enkelityttöä,

vain kastepisaroissa

jäljet kohti tuntematonta.

 

Näitkö harsoperhosen...

 

Kaunis enkelipatsas haudalla,

samankaltainen kuva

Peter Panin ajatuksissa.

Enkelityttö puhalsi kädestään

kultaisia kastepisaroita.

 

Nukkuen ikiunta ihanaa, nukkuen ikiunta ihanaa.

 

 

sanat Sanna Vanhanen

sävellys Pekka Mertaniemi, tango

 

Esitetty Runo & Sävel -konsertissa Ivalossa 18.1.2013

paikallisten säveltäjien ja runoilijoiden yhteistyönä

toteuttamassa tapahtumassa