Pohjois-Suomen kirjailijapäiviltä

Kirjailija Ritva Kokkolan alustus päivillä tiivistää hyvin viikonlopun teeman:

Kohtaaminen

Kohtaamisessa satutaan yhteen, joudutaan kosketuksiin. Kohtaat jonkun, kohtelet häntä tietyllä tavalla.  Kohtaaminen on kohtalokasta. Kohtasin kerran tiellä mustalaisen … Kerran kuolema kohtaa, joskus onnettomuus. Joskus kohtaa onni.

Joskus suuressa väkijoukossa katseet kohtaavat. Miten juuri ne silmät sattuvat kohdalle? Ja miksi se mitättömän pieni hetki jää mieleen? Se on kuin elokuvan pysäytetty kuva, joka on saman tien ohi, mutta on kohtaukseen tarkoituksellisesti haluttu. Kohtaamiseen liittyy aina juuri se hetki, juuri se paikka ja juuri ne ihmiset. Kohtaaminen voi johtaa tapaamisiin, mutta joskus se on ainutkertainen ohikiitävä hetki. Silmänräpäys.

Kohtaaminen elävässä elämässä muistuttaa myös näytelmän kohtausta. Kohtaus muuttuu toiseksi, kun uusi roolihenkilö tulee tilanteeseen tai joku lähtee. Elämä muodostuu kohtauksista ja kohtaamisista, jotka kuljettavat tarinaa. Elämäntarinaa. Mutta vain kirjallisuudessa ihminen, kirjailija, saa ottaa ohjakset. Hän määrää tapahtumat ja henkilöt ja näiden kohtaamiset.

Tapaaminen suunnitellaan. Mennään tiettyyn paikkaan tietyllä hetkellä ja ainakin toivotaan tietyn henkilön näkemistä. Halutaan olla tuon tietyn henkilön seurassa. Halutaan keskustella hänen kanssaan. Halutaan, että hän kuuntelee.

Lukija ei välttämättä koskaan tutustu kirjailijaan, mutta kohtaa tarinan henkilöt ja tarinan viitekehyksen. Hän kohtaa joskus aivan itselle vierasta ja tutustuu johonkin uuteen, joka mahdollisesti koettelee jopa hänen sietokykyään. Joskus kirjan lukeminen jääkin kesken, koska sen sisältämien asioitten kohtaaminen ei sillä hetkellä kiinnosta tai ne jopa työntävät pois.

Usein lukija hakee teoksista kiinnekohtaa omaan elämään. Samuuden tunne luo yhteyden kirjoittajaan, vaikkei tätä koskaan tapaisi tai tätä tuntisi. Samuuden tunne syntyy riippumatta eri kulttuureista, yhteiskunnallisesta asemasta, kuvatusta ajankohdasta. Yhteys on syntynyt. Kohtaaminen on totta. Sanat toimivat katseena ja silminä. Ja siitä kohtaamisesta syntyy joskus toive tapaamisesta. Halu lukea lisää sanoja.