Marraskuu 2021

Kirjamessut, minä ja 15000 muuta

Kesäkuussa sähköpostilaatikkooni kolahti kustantajaltani viesti: ”Ehdotimme Basamilta kirjamessuille yhteisohjelmaa, jossa yhdistettäisiin teidän kahden Kirsin teokset, alustavalla teemalla Naiset & seksipositiivisuus. Ehdotuksemme valittiin kirjamessujen ohjelmistoon (jes!), ja ajankohtana olisi 29-10-2021 10:30 - Esplanadi (lava)”

Pienen tuulettelun (Jei! Minä ja syyskuussa ilmestyvä esikoisromaanini Unelmalista pääsisimme Helsingin Kirjamessujen lavalle, huisaa, huimaa, huippua) jälkeen jatkoin kesää ja hikoilin viimeisten editointien kanssa. Lokakuuhun olisi kolmannesvuosi. Mitä vain ehtisi tapahtua; koronan kolmas, neljäs ja viides aalto, Uudenmaan toinen sulku, neljäs maailmansota. Messut voitaisiin perua, mistä sen tiesi.

Niinpä piccolokuohuviinit kirjoittajaystävien kanssa maistuvat helpottuneelle onnistumiselle, kun esiintyminen kirjamessuilla kaiken keskellä, pyöreällä lavalla on ohi. Hengissä selvittiin ja hauskaakin pidettiin. Kahdenkymmenen minuutin aikana ehdimme Ari Turusen ja Kirsi Hytösen kanssa keskustella suhdeanarkiasta, keski-ikäisen naisen oikeudesta olla itsekäs ja harrastaa seksiä, fiktiosta ja faktasta ja Kelan mahdollisista tuista polyamorisessa suhteessa (minä koomikko). Pohdimme nykypäivän koulujen seksivalistuksen sisältöä (mitään siitä tietämättä) ja nauratan yleisöä kehottamalla takarivin nuorisoa käyttämään kondomia, vaikken Unelmalistassa muistanut sitä Meijun kumppaneille riittävästi rullatakaan.

Kun esityksen jälkeen hyppään lavalta alas, pääsen heti kahden vanhemman herrasmiehen piirittämäksi. Mitä mieltä olen vanhenevan naisen estrogeenin ja testosteronin tasosta, entä erilaisista seksuaalisista temperamenteista? Ainakin puoli tuntia saan paistatella tämänkin alan asiantuntijan roolissa. Niin kova tungos ei ole, että joutuisin miettimään julkisuuden ja yksityisyyden suhdetta, kuten Meiju kirjassani. Tupa kuitenkin on siinä mielessä täynnä, että katsomon jokaisessa tuolissa istui joku. Vaikka lava ei olekaan messujen suurin, eikä perjantai klo 10:30 varsinainen prime time.

Saan rustata pariin kirjaan omistuskirjoituksen ja pyörähdän ihailemaan omaa kirjaani kustantajan ständille. Rosebudin osastolla sitä on paksu pino ystäväni Annen Pelletaivas-kirjan läheisyydessä. Kuljen kiertelemässä eri kustantajien osastoja ja aina välillä käyn neuroottisesti mittaamassa silmilläni, onko kirjapino huvennut yhtään. Ystäväni väittää, että kustantajan porukka käy välillä kasvattamassa pinoa, jos kirjaa ostetaan. Sitä varten ystävät on tehty; valehtelemaan valkoisia, jos hermostuttaa.

Kuuntelen mielenkiintoista tarinaa Lukianoksen ja tanssin yhteydestä kreikasta Suomen kielelle kääntäneen Manna Sataman kertomana, ennen kuin löydän itseni kirjoittajaystävien kanssa messujen Viini- ja ruokapuolelta. Messupäivänä kai kuuluukin keskustella kirjoittamisesta ystävien kanssa hyvien viinien äärellä? Ehdimme vielä kuuntelemaan Iisa Pajulan kertovan sanoituksistaan Esplanadi-lavalla otsikolla ”Itke, kirjoita, laula.” Miten sopivaa, Iisa on sanoittanut muun muassa Kaija Koon Supernaiset.

Ensimmäinen kirjamessupäivä julkaisseena kirjailijana on täydellinen.

Kirsi Karhu

Lapin kirjallisuusseuran sihteeri

esikoiskirjailija