Maaliskuu 2020

Kesäkuun kirjoittajakurssien spekulatiivisen fiktion ryhmää tulee ohjaamaan keskisuomalainen fantasiakirjailija ja kirjoittamisen opettaja Katri Alatalo, pohjakoulutukseltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja (FM). Tällä hetkellä Alatalo kirjoittaa päätoimisesti ja opettaa sivutoimisesti. Jyväskylän avoimessa yliopistossa hän ohjaa opiskelijoiden proosa-tekstikokonaisuuksia ja Jyväskylän yliopiston puolella opettaa kirjoitusviestintää, mm. vetää graduretriittejä, joissa lähdetään viikoksi maalle saattamaan graduja valmiiksi.

”Opettaminen on äärimmäisen mielenkiintoista, ja nautin siitä, kun saan keskustella kirjoittamisesta - opin aina jotain itsekin”, Alatalo kertoo. ”Opiskelijoiden tekstejä lukiessa ja palautteita laatiessa on tullut tosi arvokasta kokemusta siitä, miten tekstit toimivat, ja saa haastaa itseään miettimään aina uuden tekstin äärellä, mihin suuntaan sitä voisi viedä ja millaisia ehdotuksia voisin kirjoittajalle antaa. Gradua ja kandidaatintutkielmaa kirjoittavien, eri alojen yliopisto-opiskelijoiden opettaminen taas on antanut minulle paljon näkökulmaa siihen, miten päästä yli kirjoittamisen esteistä, saada rutiinia ja päästä alkuun silloinkin kun kirjoittaminen tökkii.”

Meiltä järjestäjiltä on jo kyselty, mitä se sellainen spekulatiivinen fiktio oikein on ja kenelle kesäkuun ryhmä sopisi. Alatalo vastaa kysymyksiin mielellään.

”Spekulatiivinen fiktio (spefi) on kattokäsite, jonka alle mahtuu paljon erityyppisiä tekstejä. Yhteistä niille on, että teksti käyttää muita kuin pelkästään realismin keinoja. Tänne kannattaa tulla, jos kiinnostaa kirjoittaa selkeitä genretekstejä: fantasiaa, yliluonnollista kauhua, scifiä tai vaikkapa vaihtoehtohistoriaa. Toisaalta kurssi sopii todella hyvin myös kaikille, joita kiinnostaa kirjoittaa lähes realistisia tarinoita, joihin vain sekoittuu aavistus jotain kummaa; tällaisia tekstejä voisi kuvailla maagiseksi realismiksi tai reaalifantasiaksi. Esimerkiksi meidän maailmaan ja nyky-Suomeen sijoittuva tarina, jossa todellisuus nyrjähtää hiukan epärealistiseksi, on sekin spekulatiivista fiktiota.”

Alatalo lupaa, että ryhmä sopii kaikille spefin kirjoittamisesta kiinnostuneille, yhtä hyvin nuorille kuin aikuisille.

”Voit tulla hakemaan virikkeitä ja apua jo työn alla olevaan romaaniin tai novellikokoelmaan. Tai ehkä sinulla on vasta idea, joka odottaa alkuun pääsyä, pientä tönäisyä eteenpäin ja aikaa kirjoittamiselle. Kurssiviikolle suunnittelen kirjoitusharjoituksia, jotka antaisivat jotain siis sekä aloittelijalle että pidempään kirjoittaneelle.

Käymme läpi erilaisia spekulatiivisen fiktion genrejä, tekstin eri elementtejä (esim. henkilöt, maailma, juoni) ja kirjoitusprosessin vaiheita. Toivoisin, että oman kirjoitustyön vaiheesta riippumatta jokainen saisi joitakin uusia ideoita omaan tekstiin, laajentaisi työkalupakkiaan erilaisten tekstien kirjoittamisessa ja prosessin eri vaiheissa. Toivon itsekin saavani viikosta kiinnostavia keskusteluja, ideoita ja oivalluksia!”

Alatalo kertoo, että häntä kiinnostaa fantasiassa seikkailu ja mielikuvituksen vapaus, spekulatiivisessa fiktiossa taas se, että mahdollisuuksia tuntuu olevan hippusen enemmän kuin "puhtaassa" realismissa. Kaikki on mahdollista, eikä kyllästymään pääse niin helposti.
”Olen aina kirjoittanut fantasiaa, mutta voisin kyllä ehdottomasti kirjoittaa realismiakin, jos tulisi jokin loistava idea, jossa ei olisi mitään yliluonnollista. Oma taipumus on vain tähän asti ollut sinne magian suuntaan, esimerkiksi viimeisin romaani kertoi kuolemattomuudesta.”

Alatalo kertoo kotisivullaan saaneensa paljon apua eri kirjoittajayhteisöistä. Aloittelevaa fantasiakirjoittajalle hän suosittelee Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien yhdistystä (Stk).

”Olen toiminut Stk:n, Keski-Suomen Kirjailijoiden ja Suomen Maakuntakirjailijoiden hallituksessa, mutta juuri nyt pidän taukoa näistä vastuista. Varsinkin yliopistokaupungeissa on myös paikallisia scifi- ja fantasiayhdistyksiä, näistä kannattaa ottaa selvää. Piirin voi myös muodostaa itse, vaikka aloittamalla ihan pienestä. Kun itse aloitin kirjoittamisen opinnot Jyväskylän avoimessa kymmenisen vuotta sitten, kuulin ehkä tärkeimmän neuvon mitä olen kirjoittajana saanut: "Hanki ympärillesi muita kirjoittavia ihmisiä." Se todella auttaa!”

Alatalon sydäntä lähellä ovat erityisesti fantasiakirjailijat Ursula K. Le Guin, Robin Hobb ja George R. R. Martin. Suomikumman kentältä taas suuren vaikutuksen on tehnyt muun muassa Pasi Ilmari Jääskeläinen.

Lappi on tullut Alatalolle tutuksi monista Torniossa vietetyistä lapsuuden jouluista, ja aikuisiällä virinnyt lumilautailuharrastus saa haaveilemaan Lapin reissuista. Luosto ei kuitenkaan ole hänelle ennestään tuttu ja hän odottaakin innolla uusia kokemuksia.

”Tämä on itsellenikin irtiotto arjesta ja ehkä saa omankin näppäimistön sauhuamaan myöhäisinä iltoina Luostolla!”

Katri Alatalon kotisivu LINKKI

Alatalon teokset:

Karnin labyrintti. Mustien ruusujen maa 1.  Vaskikirjat, 2012.
Laulu kadonneesta saaresta. Mustien ruusujen maa 2.  Vaskikirjat, 2013.
Kevääntuoja. Mustien ruusujen maa 3.  Vaskikirjat, 2014.
Älä riko pintaa.  Vaskikirjat, 2016.
Käärmeiden kaupunki. Gummerus, 2017.
Ikuisesti, Siskoni. Gummerus, 2019.

Katri Alataloa haastatteli Arja Vasama