Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Kiveliötie 2 B, 96500 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

Kulleron kukka. Kuva: Kari Välimäki. 

Sodiksen jälkihaikuja

 

Sodankylän jo legendaarinen kirjoituskurssi järjestettiin kesäkuussa 4.-9.6. Ryhmiä oli tänäkin kesänä viisi. Oppilaiden luovien hanojen aukojiksi ja opintien luotsaajiksi saatiin taas nimekkäitä alansa ammattilaisua. Ohjaajina urakoivat Elli Salo (draama), Taija Tuominen (proosa), Riina Katajavuori (lyriikka), Ansu Kivekäs (dekkarit) ja Maria Peura (lapsille ja nuorille kirjoittaminen).

Kurssi alkoi tuttuun tapaan lounaalla maanantaina 4.6. ja päättyi kahveihin ja todistusten jakoon lauantaina 9.6. puolen päivän jälkeen. Sompion koulun remontin vuoksi uutena kurssipaikkana oli A. Kenan koulu.
Totuttuun tapaan aamuisin saatiin kuulla mielenkiintoisia luentoja, kukin opettaja piti liki tunnin pituisen päivänavauksen valitsemastaan aiheesta. Saimme kuulla mielenkiintoisia tositarinoita, kertomuksia kulissien takaa ja otteita opettajien teksteistä heidän itsensä lukemana.

Kurssia yli kaksikymmentä vuotta luotsannut Paula Alajärvi on jättänyt kurssin koordinoinnin Lapin Kirjallisuusseuran muille jäsenille, mutta hyvin viikosta silti selvittiin! Kurssijärjestäjän Revontuliopiston aina luotettavat ja mukavat Anu ja Sinikka pitivät huolen siitä, että aamulla kurssilaisilla ja opettajille oli yötehtävät kopioituna, jotta taas päästiin toisten tekstejä tavailemaan ja harjoittelemaan sitä tuikitärkeää vertaispalautteen antoa.

Väliin luokkahuoneista kuului naurunremakoita ja lyriikkaporukan huoneesta tietysti myös nyyhkäyksiä. Mutta sehän kuuluu asiaan! Tunteita ja taitoja liikuteltiin. Todistusten jaossa moni sanoi ääneen: ”Ensi vuonna uudestaan”.

Mutta missä ja miten? Siitä kerromme heti kun tiedämme! Pysy siis kuulolla.

 

Anne Lukkarila

 

Kurssilla kirjoitetuista teksteistä koottu antologia löytyy täältä: LINKKI

 

Maria Peura. Kuva Kari Välimäki

Ensi kertaa Sodankylän kurssilla ohjannut Maria Peura veti lapsille ja nuorille kirjoittamisen ryhmää. Kuva: Kari Välimäki.

 

Kitisen silta. Kuva Kari Välimäki

Vuonna 2018 opistonmäen tilat olivat remontissa ja kurssilaiset kulkivat aamuin illoin Kitisen sillan yli majoituspaikasta A.Kenan koululle. Kuva Kari Välimäki.



 

Marita Rantasen kurssi-illanviettoon riimittelemät säkeet kuvaavat hyvin Sodankylän kirjoittajakursseja 5.-10.6.2017:

 

Leppoisa kylä Suomen Lapista
täyttyi hetkeksi maailmoista
        sanoja avattiin
        pöyhittiin pesäksi
tunnelma lämmitti talven kesäksi

 

Maanantaina sää oli hyinen ja jäinen, mutta loppuviikolla nautittiin lähes helteestä ja nähtiin kuinka koivut puhkesivat hiirenkorville. 

Viisikymmentäkolme kurssilaista otti kaiken irti viidestä loistavasta ohjaajastaan. Proosaa veti Taija Tuominen,  draamaa Juha Hurme,  lapsille ja nuorille kirjoittamista Tittamari Marttinen,  dekkarieiden kirjoittamista  Juha-Pekka Koskinen ja laululyriikkaa Hannele (Taiska) Kauppinen. Dekkareiden kirjoittaminen ja laululyriikka olivat nyt ensi kertaa Sodankylän ohjelmassa. 

Kurssin rakenne noudatteli hyväksikoettua kaavaa; jokainen ohjaaja piti vuorollaan kaikille yhteisen aamuluennon, sen jälkeen työskenneltiin ryhmissä lounaaseen saakka, jatkettiin iltapäivällä kirjoittamista ja lopeteltiin puoli viiden-viiden maissa. lltaisin (ja öisin) kamppailtiin yötehtävien kimpussa, paistettiin lettuja takkahuoneella ja nautittiin kirjoittavan ihmisen elämästä ja samanmielisten seurasta. Jotkut hurjat pulahtivat aamu-uinnille hyytävään Kitiseen, toiset kävivät lenkillä tai muuten vain kylillä. Vuorokauden tunnit jäivät lyhyiksi, kuten tavallista. 

Ryhmät esittelivät viikon satoa perjantain illanvietossa. Ohjelmanumerot olivat juuri niin hulvattomia kuin odottaa sopi. 

Vuoden 2017 kirjoittajakurssit alkamassa

Kurssin "äitihahmo" Paula Alajärvi otti kurssilaiset vastaan maanantaiaamuna ja kertasi käytännön asioita. Kuva Jukka Tarkiainen.

Taija Tuominen esittäytymässä.

Taija Tuominen esittelee kuvassa vastikään ilmestynyttä novellikokoelmaa Marilyn, Marilyn. Suomalaisten eturivin kirjailijoiden tekstit liittyvät kaikki jollakin tavoin ikoniseen filmitähteen. Taijaa oli pyydetty puhumaan aamuluennossaan aiheesta "Miksi me kirjoitamme?". Kirjoittamiseen on monia syitä, omistaan Taija kertoi esimerkiksi että nauttii suuresti kirjoittamisesta ja kirjoittaminen on tuonut hurjasti lohtua. Hyviä syitä itse kellekin. Hän kehotti meitä miettimään mikä on tunne, jota kannamme mukanamme ja mikä kaipuu meitä tuntuu ohjaavan. Taija muistutti kirjaamaan muistiin uudet ideat sitä mukaa kun ne tulevat mieleen, haastamaan itseään vaikeilla kysymyksillä, laajentamaan jatkuvasti tietomääräänsä ja ympäröimään itsensä mielenkiintoisilla ihmisillä ja asioilla. Kuva Jukka Tarkiainen.

Hannele Kauppinen kertoo laulujen sanoittamisesta. Kuva: Jouni Mertanen.

Laululyriikkaa ohjannut Hannele Kauppinen kertoi kauniisti laulun merkityksestä ihmiselle ja vakuutti, että jokainen osaa tehdä laulun. Lauluissa on helppo purkaa ja näyttää tunteita ja laulamalla halutaan tuntea yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin ja korkeampiin voimiin. Lauluja kirjoitetaan nykyisin yhä useammin yhdessä toisten kanssa ja co-writing -menetelmää kokeiltiinkin ryhmässä viikon aikana. Hannele kertoi laulun monipolvisesta tiestä sanoituksesta tuotteeksi, mihin kannattaa perehtyä jos on aiheesta kiinnostunut. Tekijänoikeuskysymykset ovat tärkeitä, kuten kirjallisuudessakin. Kuva Jouni Mertanen.

Tittamari Marttinen esitteli lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kuva Jouni Mertanen

Tittamari Marttinen aloitti aamuluentonsa Kirsi Kunnaksen toteamuksella, että kirja on lapsen ensimmäinen kielipeli ja älylelu. On tärkeää että lapsella on pienestä pitäen ulottuvillaan kirjoja, ja siksi äitiyspakkauksenkin kirja on niin tärkeä. Paras lastenkirjallisuus on kaikkien kirjallisuutta. Lastenkirjallisuus oli alkujaan hyvin pedagogisesti suunniteltua, mutta 1940-50 luvuilla tavoite murtui kun muumit ja Peppi Pitkätossu astuivat esiin. Tittamari esitteli lyhyesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri lajeja ja vakuutti, että lapsi innostuu kyllä lukemisesta, kun vain löytää sopivia kirjoja. Kuva Jouni Mertanen.

JP Koskinen. Kuva: Jukka Tarkiainen.

Juha-Pekka Koskinen kertoi omasta tiestään kirjailijaksi, mikä olikin mielenkiintoista. Päällimmäiseksi jäi ohje, ettei saa masentua hylsyistä, siis kustantajien hylkäyskirjeistä, vaan pitää uskoa itseensä ja tietenkin tehdä töitä. JP kirjoitti monta romaanikäsikirjoitusta, ennen kuin ura kirjailijana alkoi vaikuttaa mahdolliselta. Hän on monipuolinen ja tuottelias kirjailija, joka on kokeillut monia lajeja. Kuva: Jukka Tarkiainen.

Juha Hurme. Kuva Jukka Tarkiainen

Juha Hurme piti viimeisen eli lauantain aamuluennon. Tällä kertaa hänen luentonsa liikkui noin 700 vuoden aikajanalla. Keskeinen sanoma oli se, kuinka historiamme vaikuttaa meissä ja meihin. Ei ole sattumaa, ettei suomalaisesta ilmeisen rikkaasta kansanrunoudesta ole kuin Lönnrotin kokoamat rippeet jäljellä. Vielä surkeampi kohtalo oli saamelaisella perinteellä, josta Olaus Sirman Upsalassa tutkijalle muistelemat kaksi metsäsaamenkielistä laulua olivat vuosisatoja laajimmalle levinnyttä suomalaiskirjallisuutta. Itse kieli jo kauan sitten kadonnut. Valloittajat polttivat rummut ja vaiensivat tietäjät. Lukuvihje: Schefferuksen Lapponia! Kuva: Jukka Tarkiainen.

Revontuli-Opisto hoiti opistonmäen järjestelyt tottuneesti. Keittiö sai kovasti kehuja kurssilaisilta.  (Alla Jukka Tarkiaisen kuva aamiaistarjoilusta!). Lapin Kirjallisuusseura kiittää hyvin sujuneesta ja edelleen sujuvasta yhteistyöstä apulaisrehtori Anu Uimaniemeä ja toimistosihteeri Sinikka Tepsaa. Revontuli-Opisto panostaa kirjoittajakoulutukseen myös kesäkurssien välillä: ensi lukuvuoden ohjelmassa on Taija Tuomisen ja Tittamari Marttisen verkkokurssit, joiden ilmoittautumisaika alkaa 29.8. klo 12. 

Sodankylän kunta ja Taike Valtion kirjallisuustoimikunta ovat antaneet  Lapin Kirjallisuusseuralle tukea kurssien järjestämiseen, mistä suuret kiitokset. 

Sodankylän aamiaisarjoilua. Kuva Jukka Tarkiainen

 

Arja Vasama

 

Vuonna 2015 Sodankylässä kirjoitettiin tuulisessa ja kylmässä säässä, mutta sen ei annettu pilata lämmintä ja innostunutta tunnelmaa. 

Aamuluennot aloitti Taija Tuominen, jokakertoi elämäkerrallisesta kirjoittamisesta. Myös fiktion kirjoittaja voi hyödyntää elämäkerrallisen kirjoittamisen välineitä luodessaan henkilöitään. Muisteleminen on palapelin rakentamista. Menneisyyttä ei voi jäljentää, se pitää luoda uudelleen. Kirjoittaja tutkii identiteettiään, omaa paikkaansa sukupolvien ketjussa. Muistot paranevat kirjoittaessa, syntyvät aina uudestaan ja muuttuvat kun niitä käsittelee. Yksityinen muisto kannattaa sijoittaa maailmaan ja historiaan, silloin kirjoituksesta välittyy ajan henki.

Taija Tuominen. Kuva: Jukka TarkiainenKuinka päästä kirjoittamisen alkuun? Taijalla oli pari hyvää esimerkkiharjoitusta: 1) Sulje silmät ja yritä tavoittaa ensimmäinen muistosi ja kirjoita se lapsen kielellä, 2) Kirjoita 10-20 minuuttia, aloita sanoilla ”Kun synnyin…”. Ja jos et tiedä mitä kirjoittaa, kirjoita ruuasta! Silloin mukaan tulee henkilöitä ja ajankuvaa ihan luonnostaan. 

Uutena ryhmänä kokeiltu lapsille kirjoittaminen keräsi täyden ryhmän lajista kiinnostuneita. Ryhmän vetäjän Siri Kolun aamuluento oli tiukkaa tykitystä lastenkirjallisuuden puolesta: ”Lapsi etsii itseään kirjoista”. 

Siri Kolu. Kuva: Jukka Tarkiainen.

Kirjoilla voi olla ja on suuri merkitys lasten elämässä. Ne antavat askelmerkkejä ihmisyyteen, tarjoavat turvapaikan tarvitsevalle, opettavat empatiaa ja elämään ihmisiksi. Sirin mielestä lapsen ulottuvilla pitää aina olla kirjoja, erilaisia kirjoja, joista lapset löytävät erilaisia liittymispisteitä, kohtia jotka koskettavat, jotakin johon samaistua. Kirjallisuus on rajanvetoa ja voi myös siirtää rajoja. Se auttaa lasta hahmottamaan oman maailmankäsityksensä rajoja. ”Kirjoittakaa lapsille suomalaisia kirjoja, tallentakaa kirjoihin kiivaasti muuttuvaa maailmaa ympärillämme!”, Siri kehotti. Tarinasi voi olla suojapaikka jollekin, joka vasta etsii paikkaansa, se voi tarjota kätkön ja turvan. Tai auttaa nuorta löytämään oman tarinansa ja sen kautta itsensä. 

Lyriikan ryhmän ohjaaja Riina Katajavuori puhui aamuluennossaan intertekstuaalisuudesta, siitä kuinka teokset viittaavat toisiin teoksiin ja keskustelevat keskenään. Esimerkkinä hän käytti kahta omaa kirjaansa, ”Kerttu ja Hannu” ja ”Wenla Männistö” ja englantilaista syksyllä suomeksi ilmestyvää teosta ”The Sampo”, jonka innoittaja on ollut Kalevala. Wenla Männistö sai alkunsa kustantajan ehdotuksesta ja jatkuvasta muistuttelusta. Kirjassa seitsemän veljestä on tuotu nykyaikaan ja pääosassa ovat seitsemän veljeksen naiset. Kirja toimii itsenäisenä teoksena niillekin lukijoille, jotka eivät ole Kiven teosta lukeneet. Keskeisiä teemoja on isättömyys ja vastauksen etsiminen kysymykseen ”kuka minä olen”. Kirjassa on paljon lauluja esikuvansa mukaan.

Juha Hurmeen draamallisen aamuluennon otsikko oli ”Kehon kieli”. Juha aloitti todistamalla että jokainen on vastuussa maailman tilasta. Ei ole ”ne”, on vain ”me”. Emme voi vetäytyä vastuusta ja vain syyttää muita, vaan jokaisen pitäisi omalta kohdaltaan päättää alkaa maailmanparantajaksi, minkä päätöksen hän kertoi tehneensä kuusivuotiaana.

 Juha Hurme. Kuva: Jukka Tarkiainen.

Sanojen merkityksestä on neuvoteltava koko ajan. On vaarallista käyttää sanoja, joilla on valmis merkitys. Kielellä ilmaistaan ihmiselon kokemus ja ihmiskunta pysyy elossa kulttuurin avulla. Kulttuuria on kaikki se, mikä tekee ihmisestä ihmisen. Se on tapa, jolla vainajat liittyvät meihin, vainajien ja meitä edeltäneiden sukupolvien elämän kunnioittamista ja syntymättömien rakastamista. Eteen- ja taaksepäin katsominen pitää ihmisen tasapainossa ja kielet pitävät kulttuuria pystyssä. Politiikka on neuvottelua asioiden tärkeysjärjestyksestä, ja tätä tärkeysjärjestystä tiede ja taide pohtivat. Kieli muuttuu koko ajan, jokainen kieli on ainutlaatuinen ja kielten erilaisuus on rikkautta mutta se tuottaa ymmärtämisen ongelmia. Kun kieli kuolee, menetetään paljon muutakin kuin sanat, menetetään Juhan sanoin ”kuolleiden ihmisten kipinöivä ajatus”. 

Alussa oli puhe, kirjoitus on kielen muisti. Kieli on sumeaa, eikä ole olemassa yhtä ainoaa käännöstä. Meillä ei ole muuta kuin sumeaa ja keskeneräistä, jota tehtävämme on kehittää. Maailman luonne on olla kesken ja muuttua. 

Jan Ijäs kertoi meille Jonas Mekasista, merkittävästä elokuvantekijästä, josta hyvin harva on kuullut. Alkujaan liettualainen Mekas on pitänyt elokuvallista päiväkirjaa siitä lähtien kun hankki ensimmäisen kameransa v. 1949. Jan näytti Mekasin nostalgisia otoksia hänen paluustaan Liettuaan, kotiin, v. 1971, 25 vuoden jälkeen. Jan esitteli myös viimeisimmän oman projektinsa, interaktiivisen vain verkossa esitettävän elokuvan One Shot, joka kertoo mitä muuta tapahtui sillä aikaa kun ennätyksellisen suuri osuus maailman ihmisistä tuijotti jalkapallon MM-kisojen loppuottelua vuonna 2010. Kuvaajia oli 56 maailman eri puolilla ja heidän kuvaamansa otokset tulevat näkyviin elokuvan triptyykissä satunnaisessa järjestyksessä. ”One Shot” oli vielä demovaiheessa ja avattu nähtäväksi vain yhdeksi illaksi kurssilaisia varten.

Kurssin kirjallisista tuotoksista koottiin taas kurssiantologia. Se on luettavissa joko pdf-tiedostona (707 kt) tai e-kirjana, ePub-tiedostona (502 kt)

Iltaohjelmana tiistaina kirjojaan esittelivät Leena Pyhäluoto, Katja Törmänen, Leena Törmänen, Heimo Härmä, Kari Välimäki, Sinikka Lappeteläinen ja Elvi Auvinen. Keskiviikkona Tuomo Korteniemi esitteli rovaniemeläisen Väyläkirjojen kustannustoimintaa. Esittelyn jälkeen kiinnostuneet saivat sodankyläläisten katsoa Veikko ja Anna-Liisa Haakanasta kuvaamat mielenkiintoiset kirjailijahaastattelut.

Torstaina kurssipaikkana toimivan koulun aulatila muuttui teatteriksi kun Juha Hurme esitti Volter Kilven tekstistä dramatisoimansa vaikuttavan monologin  Kaaskerin Lundström (josta aiheesta dramatisoitu tv-esitys on aivan eri asia).

Lapin Kansa huomioi kirjoittajakurssit ilahduttavan suurella jutulla. Lisää julkisuutta saimme kun perjantaina 5.5. julkistettiin että Riina Katajavuori on vuoden helsinkiläiskirjailija. Riina muisti tietenkin haastatteluissa mainita olevansa juuri nyt Sodankylän kirjoittajakursseilla. 

Riina Katajavuori. Kuva: Jukka Tarkiainen.

Perjantai-iltana oli tietenkin perinteinen ohjelmallinen illanvietto, jonka jälkeen yhdessäolo, saunominen, runojen lausunta ja musisointi jatkui yöttömään yöhön. Lauantaina lounaan jälkeen saatiin todistukset ja erottiin haikein mielin kotimatkalle. Illanvieton yhteydessä kiitimme Paula Alajärveä, Sodankylän kirjoittajakurssien ”äitiä” erityisellä huomionosoituksella lyriikan ryhmän voimin. 

Lapin Kirjallisuusseura kiittää kaikkien kurssilaisten puolesta Revontuliopiston henkilökuntaa, erityisesti Sinikka Tepsaa, onnistuneista järjestelyistä. Myös keittiö ansaitsee suurkiitokset!

Suurkiitokset myös rahoittajillemme, jotka tekivät kurssien pitämisen mahdolliseksi: Taike valtion kirjallisuustoimikunta, Taike Lappi, FQM Kevitsa Mining ja Sodankylän kunta.

Kiitämme tietenkin myös erinomaisia ohjaajia ja teitä kurssilaisia, jotka teitte viikosta niin hienon. Toivottavasti tapaamme ensi kesänä!

Arja Vasama

 

 Ennakkotietoa vuoden 2019 kirjoittajakursseista (päivitetty 15.11.2018)

 

Kurssit järjestetään tuttuun tapaan kesäkuun alussa, 3.-8.6.2019. Paikka on uusi, Lapland Hotel Luostotunturi Luostolla, noin 150 km Rovaniemeltä. Yhteistyökumppanina on edelleen Revontuli-Opisto.

Ryhmiä on tuttuun tapaan viisi (suluissa ohjaaja): proosa (Taija Tuominen), draama (Elli Salo), fantasiakirjoittaminen (Katja Törmänen), elokuvakäsikirjoittaminen (Jussi Hiltunen) ja lyriikka (Daniil Kozlov eli runoilija Susinukke Kosola). Fantasiakirjoittaminen on ohjelmassa ensimmäistä kertaa.

Tarkempaa tietoa kursseista alkuvuodesta!

 

Lapin Kirjallisuusseuran ensimmäinen kirjoittajakurssi pidettiin Lapin Opistolla Sodankylässä vuonna 1997. Siitä lähtien seura on järjestänyt kirjoittajakurssin joka kesä. Osallistujamäärä on vakiintunut neljän- ja viidenkymmenen välille. Yhteistyökumppanina on Revontuli-Opisto.

Kursseilla työskennellään ryhmissä. Perusryhmiä ovat olleet draama, lyriikka ja kaksi proosaryhmää. Vuonna 2012 kokeiltiin viidentenä ryhmänä mielipidekirjoittamista, 2013 elokuvakäsikirjoittamista, joka osoittautui suosituksi ja jäi ohjelmaan. Kesällä 2015 oli ensimmäistä kertaa tarjolla ohjausta lapsille kirjoittamisesta. Päivä aloitetaan noin tunnin mittaisella aamuluennolla, josta vastaa kukin kirjailijaohjaaja vuorollaan. Sitten jakaudutaan ryhmiin, joissa kirjoitetaan, ruoditaan kirjoituksia, välillä ohjaaja turisee teoriaa ja taas kirjoitetaan.

Vuosien kuluessa kursseilla on ollut monia ohjaajia. Yhteistä heille on ollut, että kaikki ovat kokeneita kouluttajia ja ansioituneita ja tunnettuja tekijöitä omilla aloillaan. Monet ohjaajat ovat palanneet Sodankylään vuosi toisensa jälkeen, näin esimerkiksi Taija Tuominen ja Juha Hurme.

Kurssi on kokonaispaketti, jossa opetuksen lisäksi tutustuu muihin kirjoittajiin. Siellä pääsee keskustelemaan kirjoittamisen ihanuudesta ja ongelmista muiden samanhenkisten kanssa. Monet kurssilaiset löytävät kirjoittamisen ensi kertaa – siirtyvät ajatuksista tekoihin. Kurssi antaa uutta ytyä myös kokeneemmille kirjoittajille. Kurssille hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä, etukäteistehtäviä ei tarvitse lähettää.

Vuosien varrella todella moni kurssilainen on saanut aikaiseksi kirjan tai näytelmän tai useammankin. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla tavoitteena eikä edes haaveissa, jokainen kirjoittaa omien päämääriensä ja lähtökohtiensa mukaan.

 

 

Lapin Kirjallisuusseuran kirjoittajakurssit järjestettiin yhdessä Revontuli-Opiston kanssa Sodankylässä 3.-8.6.2013. Pitkän proosan ryhmää veti tällä kertaa kirjailija Pauliina Vanhatalo, lyhytproosan kirjoittaja ja kirjoittajakouluttaja Maippi Tapanainen. Draamaryhmä oli dramaturgi ja kirjailija Tuomas Timosen hoidossa ja lyriikkaa ohjasi kirjailija Tommi Parkko. Uutena aiheena opeteltiin elokuvakäsikirjoittamista elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Jan Ijäksen johdolla. 

Kurssilaisia oli tällä kertaa vain 30, joten jokainen sai taatusti yksilöllistä ohjausta kirjoittamiseensa. Viikko-ohjelma koostui tuttuun tapaan aamuluennoista, ryhmän kanssa työskentelystä ja kirjoitustehtävien parissa painimisesta iltaisin. Iltoihin mahtui myös vapaamuotoisempaa ohjelmaa, ympäristöön tutustumista ja Lapin alkavasta kesästä nauttimista. Ja viimeisenä iltana tietenkin yhteinen ohjelmallinen illanvietto. 

Kursseilla syntyneistä teksteistä koottiin antologia.

Seura kiittää taas Revontuli-Opistoa hyvästä yhteistyöstä ja etenkin opistosihteeri Sinikka Tepsaa mitä moninaisimpien käytännön asioiden hoitamisesta ja järjestelemisestä kurssiviikon aikana, sitä ennen ja vielä sen jälkeenkin. 

Paula Alajärvi ja Maippi Tapanainen. LKuva: J.Mertanen

Tuomas Timosen draamaryhmä. Kuva J.Mertanen

Viimeistään lähtöpäivän kakkukahveilla viikon työ puhkesi kukkaan. Kuva J.Mertanen

Miten kirjoittamista muka voi opettaa? Tässä kahden kurssilla opettaneen kirjailijan mietteitä.

Tässä kurssilaisten tunnelmia kirjoituskursseilta.

Lähetä oma tekstisi sähköpostina Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.JLIB_HTML_CLOAKING .

Lapin Kirjallisuusseuran kirjoittajakurssiantologia on koottu sähköisenä vuodesta 2011. Antologiaan jokainen kurssilainen on saanut tarjota yhden kurssilla syntyneen tekstinsä. 

Lisätietoja