Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella seuran  sähköposti osoitteeseen: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

TALVIPÄIVIEN PERUUNTUMINEN

Syvästi pahoillamme ilmoitamme, että Lapin Kirjallisuusseuran hallitus päätti 10.1. kokouksessaan joulukuun jälkeen tapahtuneen Covid- 19 pandemian agressiivisen leviämisen johdosta keskeyttää Talvipäivien valmistelun ja peruuttaa tapahtuman. Viimekädessä valtiovallan ja terveysviranomaisten päätökset koronapassin poisvetämisestä ja kokoontumisrajoitusten kiristämisestä veivät meiltä kaikki mahdollisuudet onnistua tässä hankkeessa.

Tiedostamme tämän päätöksen aiheuttavan pettymystä. Toivomme kuitenkin, että pääsemme pandemiasta mahdollisimman pian ja meille tarjoutuu uusia mahdollisuuksia yhteistoimintaan.

Ystävällisin terveisin

Tuula Luiro

Puheenjohtaja

 

Uuden vuoden alussa tervehdin Teitä Lapin Kirjallisuusseuran jäsenet!

Traditionaalisesti aloitan uuden vuoteni Wienin filharmonikkojen konsertin sävelin. Konsertin avaus Feniks- linnun vertauskuvallisella marssilla osoittaa tien Lapin Kirjallisuusseuran uudelle vuodelle. Covid-pandemia on haitannut myös meidän toimintaamme. Kepeät Straussin veljesten sävellykset luovat valoa vaikeisiin aikoihin. Kirjallisuus saa syvyyttä ja uusia näköaloja muiden taidemuotojen täydentämänä. 
 

Wieniläisillä on Tonava ja meillä Kemijoki. Kulttuurimme on nuorta, mutta sitäkin väkevämpää ilmaisultaan. Lappi on ainutlaatuinen, karu maa, jonka pitkän talven hiljaisuudessa syntyy luovuutta. Täällä ei lehtometsien vehreydessä soi mustarastaan laulu, mutta pisimmän muuttomatkan tekevä lapintiira palaa uskollisesti Lappiin. Pohjoisen ihmisten voima on luja kuin peruskalliomme. Meillä on kestävyyttä, tahtoa ja sisua nousta aina uudelleen puolustamaan meille arvokkaita asioita. 
 

Lappilainen kirjallisuus kuvastaa sitä elämän voimaa, jota kannamme sisällämme. 
 

Jokainen vuosi antaa mahdollisuuden luoda uutta, mutta myös huomioida tarpeemme olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Yhteisöllisyyden tunne antaa lisää voimaa ja sitä meidän tulee vaalia. Unohtakaamme vääriin arvoihin pohjautuva kilpailunhalu ja tukekaamme toisiamme tekemään parhaamme kaikilla elämänalueilla. Kyky kirjoittaa on lahja ja sen esille tuominen on oman jäljen jättämistä aikakirjoihin. Omakustanteet ovat yhtä arvokkaita kuin suurten kustantajien toimesta markkinoidut teokset. Jokainen ensimmäisen kirjansa julkaissut on nähnyt haaveensa toteutuvan ja tästä saa ja pitää olla ylpeä! 
 

Muistan ulkoa joskus nuoruudessa lukemani edesmenneen runoilija Leif Färdingin teoksesta ”Luominen” seuraavan runon, joka on tiennäyttäjänä toiminnalleni. 

 

”En minä halua puuttua tähän kuin rakkaudella

ja kuka rakkaudesta sanoisi, että se on puuttumista.

Rakastaa ja kantaa maailmaa omalta osaltani valoon,

                                        sen minä olen itselleni luvannut.

Ja siinä on minun voimieni 

      summa”. 

 

Uusi hallitus järjestäytyy tammikuun toisella viikolla ja luvassa on toimelias vuosi Seuramme pitkäaikaista puheenjohtajaa Erkki Kailaa haluan lämpimästi kiittää opastuksesta uuteen vaativaan tehtävääni. 
 

Hyvän uuden vuoden toivotuksin uutena puheenjohtajana 
Teidän Tuula Luiro 

 

Hyvät ystävät

 

Joulukuun ensimmäinen ehti jo iltapäivään kun onnekseni äkkäsin, että tämän kuukauden pääkirjoitus oli buukattu minulle. Varasin tämän ajankohdan jo keväällä kirjoittaakseni mietteistäni syyskokouksen jälkeen. Ajattelin tuolloin, että muutos on tällä erää välttämättömyys ja että minunhan se on siitä seuraväelle raportoitava.

Syysvuosikokous meni odotetusti hyvin. Kemijärvellä upeasti järjestetyn Tekijöiden päivän yhteydessä seuramme sai poikkeuksellisen juhlavan päätöksen vuoden toimilleen. Kokous hyväksyi ensi vuoden toimintasuunnitelman ja sitä tukevan talousarvioesityksen yksimielisesti. Uusi puheenjohtaja ja hallitus valittiin toteuttamaan hyväksytyt suunnitelmat.

Jäsenistön kannalta ehkä pientä kulmain kohotusta herättänee kokouksen hyväksymä jäsenmaksun viiden euron korotus, mutta sen vitosen turvin seuran jäsenistölleen tarjoamat tasokkaat palvelut voidaan taata muutamaksi vuodeksi eteenkin päin, kun edellisestä korotuksesta on jo puolikymmentä vuotta kulunut.

Seura on nyt toiminut 25 vuotta ja ylläpitänyt elävänä lappilaisten kaunokirjallisuusharrastusta niin kirjoittajien kuin lukijoidenkin hyödyksi. Osin koronapandemian johdosta on ollut perusteltua juhlia näitä saavutuksia ensisijaisesti seuratyön merkeissä. Suunnitelmissa on kuitenkin juhlistaa tapahtunutta ensi maalliskuussa Kirjailijayhdistysten Talvipäillä Rovaniemellä. Tapahtumaviikonlopun sunnuntain ohjelma on suunniteltu sitä silmälläpitäen.

Luottaen siihen, että korona ei enää kolmatta kertaa estä Talvipäivät tapahtuman toteutusta aiotulla tavalla kutsun kaikki osallistumaan Rovaniemellä 25.-27.3.2022 järjestettäviin tilaisuuksiin. Osa tapahtumista edellyttää ilmoittautumista ennakkoon ja osa omaa kustannusvalmiutta, mutta esimerkiksi perjantain yleisölle avoimeen ja sunnuntain jäsenistölle suunnattuun ohjelmaan on kaikilla vapaa pääsy. - Siispä näillä näkymin tervetuloa Talvipäiville.

Vuodenvaihteessa luovutan kirjallisuusseuran puheenjohtajan virtuaaliset käädyt seuraajalleni Tuula Luirolle. Teen sen hyvillä mielin, kun tiedän uudistuksen avaavan ikkunoita ja ovia ilmansuuntiin, joihin pitkään aikaan ei ole edes kurkisteltu.

Tuulan tarmokkuudesta tarttua uusiin tehtäviin saimme erinomaisen näytön Tekijöiden päivän tuottajana, ohjaajana ja cameo-rooliinsa rohkeasti heittäytyvänä juontajana ja haastattelijana. Suuret kiitokset onnistuneen tapahtuman järjestäjille.

Haluan myös kiittää kaikkia viiden viimeisen vuoden hallitusten jäseniä innostavasta yhteistyöstä Lapin Kirjallisuusseuran toiminnan eteen. On ollut ilo ja kunnia saada vuodesta toiseen palvella seuramme jäsenistöä osaavan, innostuneen ja uutteran hallituksen tuella.

Ja lopuksi, niin kuin ajankohdan tapaan kuuluu, toivotan mukavaa joulun odotusta, rauhaisaa joulua ja iloa uuteen vuoteen kaikille tämän palstan lukijoille ja teidän läheisillenne.

 

Erkki Kaila, Lapin kirjallisuusseuran puheenjohtaja

Kirsi Karhu, kirjamessuilla
Kirsi Karhu, kirjamessuilla

 

 

Kirjamessut, minä ja 15000 muuta

 

Kesäkuussa sähköpostilaatikkooni kolahti kustantajaltani viesti: Ehdotimme Basamilta kirjamessuille yhteisohjelmaa, jossa yhdistettäisiin teidän kahden Kirsin teokset, alustavalla teemalla Naiset & seksipositiivisuus. Ehdotuksemme valittiin kirjamessujen ohjelmistoon (jes!), ja ajankohtana olisi 29-10-2021 10:30 - Esplanadi (lava)

Pienen tuulettelun (Jei! Minä ja syyskuussa ilmestyvä esikoisromaanini Unelmalista pääsisimme Helsingin Kirjamessujen lavalle, huisaa, huimaa, huippua) jälkeen jatkoin kesää ja hikoilin viimeisten editointien kanssa. Lokakuuhun olisi kolmannesvuosi. Mitä vain ehtisi tapahtua; koronan kolmas, neljäs ja viides aalto, Uudenmaan toinen sulku, neljäs maailmansota. Messut voitaisiin perua, mistä sen tiesi.

Niinpä piccolokuohuviinit kirjoittajaystävien kanssa maistuvat helpottuneelle onnistumiselle, kun esiintyminen kirjamessuilla kaiken keskellä, pyöreällä lavalla on ohi. Hengissä selvittiin ja hauskaakin pidettiin. Kahdenkymmenen minuutin aikana ehdimme Ari Turusen ja Kirsi Hytösen kanssa keskustella suhdeanarkiasta, keski-ikäisen naisen oikeudesta olla itsekäs ja harrastaa seksiä, fiktiosta ja faktasta ja Kelan mahdollisista tuista polyamorisessa suhteessa (minä koomikko). Pohdimme nykypäivän koulujen seksivalistuksen sisältöä (mitään siitä tietämättä) ja nauratan yleisöä kehottamalla takarivin nuorisoa käyttämään kondomia, vaikken Unelmalistassa muistanut sitä Meijun kumppaneille riittävästi rullatakaan.

Kun esityksen jälkeen hyppään lavalta alas, pääsen heti kahden vanhemman herrasmiehen piirittämäksi. Mitä mieltä olen vanhenevan naisen estrogeenin ja testosteronin tasosta, entä erilaisista seksuaalisista temperamenteista? Ainakin puoli tuntia saan paistatella tämänkin alan asiantuntijan roolissa. Niin kova tungos ei ole, että joutuisin miettimään julkisuuden ja yksityisyyden suhdetta, kuten Meiju kirjassani. Tupa kuitenkin on siinä mielessä täynnä, että katsomon jokaisessa tuolissa istui joku. Vaikka lava ei olekaan messujen suurin, eikä perjantai klo 10:30 varsinainen prime time.

 

Unelmalista, Rosebudin osastolla.
Unelmalista, Rosebudin osastolla.

 

Saan rustata pariin kirjaan omistuskirjoituksen ja pyörähdän ihailemaan omaa kirjaani kustantajan ständille. Rosebudin osastolla sitä on paksu pino ystäväni Annen Pelletaivas-kirjan läheisyydessä. Kuljen kiertelemässä eri kustantajien osastoja ja aina välillä käyn neuroottisesti mittaamassa silmilläni, onko kirjapino huvennut yhtään. Ystäväni väittää, että kustantajan porukka käy välillä kasvattamassa pinoa, jos kirjaa ostetaan. Sitä varten ystävät on tehty; valehtelemaan valkoisia, jos hermostuttaa.

Kuuntelen mielenkiintoista tarinaa Lukianoksen ja tanssin yhteydestä kreikasta Suomen kielelle kääntäneen Manna Sataman kertomana, ennen kuin löydän itseni kirjoittajaystävien kanssa messujen Viini- ja ruokapuolelta. Messupäivänä kai kuuluukin keskustella kirjoittamisesta ystävien kanssa hyvien viinien äärellä? Ehdimme vielä kuuntelemaan Iisa Pajulan kertovan sanoituksistaan Esplanadi-lavalla otsikolla ”Itke, kirjoita, laula.” Miten sopivaa, Iisa on sanoittanut muun muassa Kaija Koon Supernaiset.

Ensimmäinen kirjamessupäivä julkaisseena kirjailijana on täydellinen.

 

Kirsi Karhu

Lapin kirjallisuusseuran sihteeri

esikoiskirjailija

Runon ja laulun siivin

 

Kauhutarinoilla on terapeuttisia vaikutuksia.” Lause sattui silmääni Timo Miettisen artikkelista (Kirjallisuusterapia 2/2021). Miettinen kirjoittaa, että hänen kokemuksiinsa kauhutarinoiden kirjoittamisesta ja lukemisesta liittyy vahva katarsiksen tunne. Ne auttavat esimerkiksi omien pelkojen tai muiden traumojen käsittelyssä. Terrori-iskujen, luonnonkatastrofien tai muiden tosielämän tragedioiden aiheuttama luonnollinen kauhu poikkeaa kuitenkin taidekauhun tarkoituksenhakuisesti tehdyn mielikuvituksen synnyttämästä esteettisestä kokemuksesta. Oli niin tai näin, kaikki kirjoittaminen ja lukeminen voi antaa ihmiselle vastaavanlaisia syviä kokemuksia. 

Runo on osa elämää pienoiskoossa. Laulut ovat tehokas tapa oppia uutta kieltä: sanat jäävät paremmin mieleen niiden kautta. Runoja myös lausutaan. ”Lausuessa täytyy rakastaa vokaaleja ja ratsastaa konsonanteilla vielä terävämmin. Runon päällä täytyy levätä, ja runolle pitää antaa tilaa”, sanoo näyttelijä, lausuntataitelija Esko Salminen.

Joskus on hyvä huutaa sanomansa julki, toisinaan olla hiljaa. Mitä eleettömämmin sanottavansa sanoo, sen suurempi vaikutus sillä voi olla. Ja: mitä lyhyemmin asian sanoo, sitä painavampaa teksti usein on. 

Tähän paneudumme Marko Pihavainion ja Jyri Ollilan kanssa 5.11. Villa Vinkkelissä, jossa esitämme kirjoittamiamme runoja ja lauluja. Esitykset ovat eräänlaisia taidenäyttelyjä, tosin ne puhuvat eri kielellä kuin esimerkiksi maalaukset. Vai puhuvatko? Taiteen olemus on mysteeri, joka pitää meidät elämässä ja toisissamme kiinni. Se pakottaa meidät ajattelemaan historiaamme, nykyhetkeä, vie pois, mutta samalla myös pelottavankin lähelle todellisuutta, pakottaa katsomaan itseämme, toisiamme ja elämää juuri sellaisena, kuin se kyseisellä hetkellä edessämme näyttäytyy.

Kun pitää paljon eri asioista, on niin kiinnostunut kaikesta ja kun ympäristö asettaa vielä meille omia paineita ja vaatimuksia, voimme joutua vähitellen tunnustamaan itsellemme, että vähempikin riittää. Tähän problematiikkaan pureudumme runoilija Kaisa Halmkronan ja pianisti Riikka Korteniemen kanssa Ounasrinteen kappelissa 17.12. klo 20 pidettävässä ”Sinä riität” – runojen ja laulujen illassa. Tilaisuudessa pohdimme runojen ja laulujen kautta itselle esitettyjen vaatimusten pienentämisen ja elämän rauhoittamisen tärkeydestä. Tilaisuus sopii paremmin kuin hyvin juuri joulun viettoon laskeutumisen kynnykselle.

 

Kati Kanto 

 

Elämää, ihmisiä – Vinkkelissä 5.11. klo 18

Kati Kanto, Marko Pihavainio ja Jyri Ollila esittävät lauluja sekä omia runojaan sanoin ja sävelin  

 

Sinä riität – Ounasrinteen kappelissa 17.12. klo 20

Kaisa Halmkrona: runot

Kati Kanto: runot ja laulu

Säestys: Riikka Korteniemi

 

Lisätietoja