Tämä kaupunki kesällä

 

Ilma hempii, laskostaa kasvoille

naiset kukkaistavat vaatteensa,

säilöytyvät kahden istuttaviin keinuihin,

sorjistuvat ääniltään

 

mummo saa sihinäjuomaa, nauraa,
jonkun mummo se varmaan on, reunoilta rutistellun näköinen,
kynsistä kähärä, puissa roikkunut, köysiä vedellyt, rakkaansa haudannut

 

Miehet hakevat esille särinäntekijät, kääntävät päänsä heikkoon tanaan, pullistuvat kaulan kohdalta,

aloittavat puurtamisen. On kuuma, heitä ei silti estäisi mikään, polvet huutavat nostettujen

lahkeiden alta, ruvet sulavat helteessä, limovat ilmaa, ruumiit lahoavat vihreä pinta välissään

 

hetkeksi merittyy, suola käy läpi, sitoo tähän paikkaan, hiertää ranteet, laskee vapaaksi, sitoo
taas kiinni. Koirat ja lokit ja radiot ja itkun kaltaiset vaimeat naurut, tämä kaupunki kesällä,
sen märkivä haava,

 

Ilta keittyy

 

 

Jenni Grönqvist

(teoksesta Mestauskalliolta mereltä - runoja rantakaupungille, Väyläkirjat 2019)