Tulisilta Buohttá

Buohttá Tulisilta on pohjoisen sielunmaiseman tulkki, jonka kynästä syntyvät sanat ovat yhtä aikaa paljaita ja parantavia. Hänen esikoisteoksensa ”Suru pyyhkii sydäntäni” (2025) on herkkävireinen avaus kirjoittajalta, joka ei pelkää kohdata elämän vaikeimpia sävyjä.Tulisillan tekstissä yhdistyvät pohjoisen luonnon karu kauneus ja ihmisyyden hauraus. Hänen tapansa kirjoittaa kumpuaa erityisherkkyydestä – kyvystä aistia maailma vahvasti ja muuttaa koettu kipu, yksinäisyys ja kaipuu lohdulliseksi sanataiteeksi. Kirjoittaminen on hänelle keino jäsentää maailmaa ja löytää hiljaista voimaa sieltä, missä muut näkevät vain tyhjyyttä. "Kirjoitan niille, jotka tuntevat liikaa, ja niille, jotka etsivät kotiaan tunturituulen ja oman sydämensä välimaastosta."Buohttá Tulisillan tuotanto muistuttaa meitä siitä, että vaikka suru pyyhkisi sydäntä, se voi samalla puhdistaa tilaa uudelle valolle.

Teokset:

Suru pyyhkii sydäntäni 2025 BoD

LALLUKKA - tassunjälkiä Sàpmin lämmössä TULENTA-Kustannus

Tekstinäyte lastenkirjasta:

Naná heräsi ensimmäisenä ja juoksi rappuset alas innois saan. Hän on haltioissaan, kun muisti, että tänään on joulu aatto. Hän ei malttanut kauaa olla yksin alakerrassa vaan meni
herättämään äidin ja isän. “Äiti ja isä, tulkaa alas katsomaan,
kuinka kaunista on!” Isä oli hyvin väsynyt, mutta halusi olla
tyttärelleen mieliksi. Isä laittoi huopatossut jalkaansa ja lähti
tytön kanssa alakertaan. Siellä isä ja tyttö tekivät yhdessä rii sipuuroa perheelleen. Minä myös seurasin sivusta tätä yhteistä
tunnelmallista hetkeä ja mietin hiljaa sisimmässäni, kuinka
kaunis voikaan olla maa, jossa elämme.
Naná kävi herättämässä äidin uudelleen ja pyysi tule maan aamiaiselle. Seurasin tätä kaikkea sivusta. Kuuntelin,
kun Báncu kertoi päivän aikataulusta ja sain kuulla, että
myös minut otetaan päivän tapahtumiin mukaan. Aamiaisen
jälkeen Báncu hakee autotallista kynttilän ja sanoo ”nyt läh demme hautuumaalle.” Minut laitettiin taas lämpimän viltin
sisälle ja sain olla mukana kaikessa, minne ihmisperheeni
meni. Olemme menossa hautuumaalle muistamaan edesmen neitä ja toivottamaan heille hyvää joulua.
Báncu sytytti kynttilän ja oli hetken hiljaa. “Naná ja Biggá,
hyvää joulua myös teille”. Jatkoimme sitten matkaa kohti
kotia. Ehdin hieman torkahtaa matkalla. Kotiin saavuttuam me Báncu sanoi, että nyt voisimme ottaa joulupuun sisälle ja
alkaa koristelemaan sitä kaikki yhdessä. Báncu kantoi joulupuun sisälle ja otti jalan säilytyksestä ja asetti puun siihen
paikoilleen. Lisäsi lopuksi vielä veden, ettei joulupuu pääse
kuivumaan. Naná oli ihmeissään, kun puu kurkotti lähelle kat toa. “Onko tämä puu näin suuri?” hän kysyi isältään. “Kyllä se
on.” Naná asetti joulupuun oksalle vihreää pallokoristetta ja
hymyili. Hänellä oli punainen pyjama ja tonttulakki päässään.
Hän huomasi, kun Báncu asetti muutaman lahjan puun alle ja
sanoi, että loput sitten joulupukki tuo illalla. Näin oli joulu puu saatu koristeltua ja siitä tuli oikein kaunis.