Nurmikumpu Pasi J.

Pasi J. Nurmikumpu kirjoittaa, valokuvaa ja säveltää. Kirjoittajakyvyt nousivat pintaan lukioaikana, kun opetus oli kuivaa ja vihkoissa tyhjää tilaa oli paljon. Tyylisuunta oli silloin (ehkä vieläkin) underground-surrealistinen. Vuonna 1987 ilmestyi ensimmäinen omakustanne: Rooten Tuubi. Se sisälsi tarinoita, runoja sekä sarjakuvia itseltäni ja ystäviltäni. Lehteä ilmestyi 4 kpl: 1/vuosi. Lehti jatkoi Tuokio Kuvia-nimisenä linjan hieman muututtua.

Pääteoksina pidän Koskikadun Don Quijotea, kahta viimeistä runoteosta ja antologiaa Kadut päättyvät jokeen, jossa olen mukana. Runoteoksien pääteema on kamppailu elämästä ja kuolemasta. Siinä elämä voittaa vain hetkittäin; kuolema siis lopulta.

Teokset

Lyyrinen askel, runoja, 1991
Johdonmukainen sisätila, runoja, 2000
3, runoja, 2012
Löysin maamerkin, kasvot..., runoja, 2022
Koskikadun Don Quijote, omaelämäkerta, 2024

Tekstinäyte:

Askeleeni suuntautuvat kohti kaupungin ydintä. Minä niiden perässä. Tänään aion tavata vain tärkeitä henkilöitä ja puhua tärkeistä asioista. En hukkaa aikaa turhanpäiväiseen. Ounasjoentie on pitkä. Se on aina ollut pitkä, kun on ollut kiire. Pidemmältä se tuntuu nyt, sillä polkupyöräni varastettiin ja minua kiidättävät eteenpäin vain jalkani.
Oikaisen. Matkalaukku selkään kiinni kasvanut. Painava hauta heilauttelee polun laidalta toiselle. Juurakot odottavat hetkeä, jolloin pääsisivät kamppaamaan minut. Saisivat polveni verille. Laastareita en kanna mukana.

Hiestä märkänä, auringonpistosta vältellen eteenpäin. Seuranani metsien henget, tai jos niitä ei ole, niin paarmat ja hyttyset, karhun hajut ja menninkäiset.
Oikaisen tuosta vielä. Kesä on kuin hepsankeikka nainen. Hetikohta mieltä muuttamassa. Vaakatasotuisku hakkaa kasvoihin pienillä neuloilla kraaterin alkuja. Pyyhkii muistoista pehmeän kerroksen. Alta paljastuu kivun lähteitä, joiden olemassaolon olen yrittänyt häivyttää. Harmaiden päivien työtön-työtön-tuska kirvoittaa helposti ärräpäät, joilla ei laskuja makseta. Niitä rahoja, jotka kävivät tililläni, olisin halunnut syleillä pidempäänkin, mutta ne liukenivat vääriin kassakoneisiin...