Elokuu 2026

Kaipasin kauas kaupungista.

Kauas ihmisvilinästä.

Kauas siitä hälinästä, joka istutti rintaani puristuksen kumman.

Sydän löi tahtia.

Mieleni piti vahtia.

Pelkäsin halkeavani kahtia.

Päädyinkin tänne.

Suomineidon päälaelle,

rauhan tyyssijalle.

Kaukana on vilinä ja hälinä.

Tilalle tuli hiljaisuus ja talven pimeä.

Rinnasta hiljalleen on haalennut puristus kumma.

Kukapa olisi arvannut,

ongelmana ei ollut elämän saavutukset,

toteutumattomat toiveet,

epäonnistumiset tai työtehtävät haalitut.

Nyt kun katson taaksepäin,

näen sen selvästi edessäin.

Ongelma ei ollut minussa.

Olin vain väärässä paikassa.

Saaneet ovat värinsä aiemmat maisemat niin kovin tummat.

Ehkä jatkossa tiedän paremmin,

missä ikinä olenkin.

Pysyy kaukana puristus kumma,

siellä missä hiljaisuus istuttaa paikoilleen,

siellä missä ystävä tulee itsestä itselleen.

- K.e. Korpinen -