Valli Kauko

Olen kotoisin Keminmaasta (s.1958), suuren Kemijoen suistosta – paikasta, jossa tuntureilta virtaava vesi on aina liikkeessä, aivan kuten mieleni. Työurani tein yrittäjänä asiantuntijatehtävissä, mutta sydämeltäni olen aina ollut havainnoiva tutkija ja tarinoiden etsijä. Nykyisin kuljen vapaana tutkimusmatkailijana ja kulttuurihistorian harrastajana, etsien historian jättämiä jälkiä.

Toinen kotini on matkailuauto, jossa kulkevat mukanani uskollisimmat matkakumppanini – muusa ja kaksi keskikokoista villakoiraa. Talvella hiihdän tunturien välissä nauttien tuulen tuiverruksesta ja kevätauringon kirkkaudesta. Kesällä kierrän tutkimassa Suomen historiallisia- ja luonnonnähtävyyksiä, usein kameran ja muistivihon kanssa.

Minua kiehtovat paikat, joissa mennyt ja nykyinen kohtaavat. Hakeudun matkoillani museoihin ja kaupungeissa vanhoihin kaupunginosiin tavoitellen mennyttä tunnelmaa. Luen historiallisia romaaneja, pohdin tarinoiden merkityksiä ja sovitan niitä omaan kokemusmaailmaani. Keski-Euroopan syvä ja koskettava historia on erityinen kiinnostukseni kohde, ehkä siksi, että kotimaani menneissä tapahtumissa on samankaltaista rosoisuutta.

Tekstinäyte kirjasta Kelvottomat:

Roobert nojasi ikipetäjään, ja näky sai miehen miet teliääksi. Metsämaisemaa halkoi puuton rajalinja, jota markkeerasivat punavihreät rajapaalut ja niiden takana Suomen sinivalkoiset paalut. Miehen mieltä ahdisti epä tietoisuus siitä, mitä hänelle nyt tapahtuisi. Hän kaivoi rintataskustaan kompassin, käänsi katseensa kohti itää ja otti suunnaksi Venäjän puolella kulkevan Raatteentien. Roobert tarttui Väinö-veljeä olkapäästä ja virkkoi: – Mulla o sellanen tunne, ettemme ole tänne tervetulleita.

– Jos juostaan takas, Väinö ehdotti ja veti lippalakin syvemmälle silmien päälle.

– Katotaan, miten meijän käy, ku o tänne asti lähetty.