Helmikuu 2022

Helmiäisten aika

Onko paljon pakkasta, entä viima? Laitanko auton roikkaan? Taas lisää lumitöitä! Katso, helmiäispilvi! 

Mitä muistoja tästä sydäntalvesta jää; mitä muistoja kahdesta viime vuodesta? Tasaisesti soljuneet talvipäivätkö muistamme, helmiäispilvet, ja aivan jotakin muuta: arvaamattoman ajan ja epävarmuuden, menetykset.  

Onneksi muisti valikoi! Toivottavasti jokaisella muistuu mieleen hyviä asioita: hymy/tiaisen rapsahdus ikkunalaudalla/hyvät sanat, jotka muistimme sanoa läheisille. Ehkä uutinen vähenevistä tartuntamääristä kaikkialla maailmassa olisi se paras uutinen, joka jäisi tästä keväästä erityisesti mieleen. 

Entä jos muisti ottaa pitkän loikan, karkaa ja jättää miettimään, miten kaikki tapahtui? Lotta ja Pappa ovat muistelleet menneitä ja laulaneet nostalgisia, varsinkin Jorma-papalle rakkaita lauluja. Nyt he ovat kertoneet seuraajilleen, että pappa unohtaa joitakin arkipäivän asioita. 

Sairaus saattaa puhjeta hiljaa, ilman poronkellon kalkatusta. Muistamattomuus hiipii elämään – ja se herättää tunteita, usein suuriakin. Onneksi kalentereihin ja päiväkirjoihin kirjoitettu säilyy, ja perinteinen postikortti putoaa ystävän postilaatikkoon.

Ja helmikuun lisääntyvä valo! Kevät tuo toivon ja valoisat runot. Kaamoksen jälkeen tähyilemme valoon, joka ilmestyy kirkkaana rakennusten seinille, tuntureille ja vaaroille. Aluksi se ilahduttaa vain pienen hetken, mutta pian aurinko jo paistaa yöttömänä yönä.  

Toivottavasti lähestyvä kevät ja kesä tuovat tunteisiin ilon ja ajatuksiin uudet, hyvät muistot.


Toukokuun Lapillisen teema on ”Muisto”. 

Kirjoittaja on inarilaisenontekiöläinen Sinikka Labba

Lapin Kirjallisuusseuran hallituksen varajäsen