Äänillä on värinsä

Jo parikymmetä vuotta sitten havaitsin korvissani tasaisen voimakkaana pysyvän kohinan. Ilmiö ei tullut yllätyksenä sillä jo 1980-luvun puolivälistä alkaen minusta oli tullut mobiilin audiosyötteen suurkuluttaja. Tosin sen ajan walkmanit toistivat vasta C-kaseteille analogisesti tehtyjä tallenteita ja FM-taajuuksilta napattavaa radio-ohjelmaa. Aika-ajoin kävi kuitenkin niin, että ympäristön melun takia kannettavien pienlaitteiden voluumit oli kääntyneet kuin huomaamatta kaakkoon ja korvat sen myötä saivat kuulla kovia.

Olin olettanut, että tinnitus olisi jatkuva sointi jollain kimeällä taajuudella. Mutta tämä oli enemmänkin suhinaa tai sihinää muistuttavaa ääntä. Aluksi hiljaista, mutta vuosien kuluessa se voimistui.

Virtuaalista jatkuvaa ääntä, todellakin. Jos sitä pysähtyy kuuntelemaan sen voimakkuus usein yllättää. Liikenteen äänet, julkisien tilojen taustakohinat, kodinkoneet ja muut normaalit voimakkuudet äänimaisemassa yltävät harvoin tinnituksen peitoksi. Se sekottuu kaikkeen kuuntelemiseen.

Tinnituksen kanssa on opittava elämään sanoi työterveyslääkäri tutustuttuaan laboratoriotuloksiini. Ne osoittivat tietyn taajuuden puuttuvan kuuloaististani. Aivoni ilmeisesti paikkaavat puutetta tuottamalla itse sitä vastaavaa kohinaa. Neuropsykologinen selitysmalli antaa järkevältä kuulostavan perustelun sisäiselle äänelleni.

Olen oppinut olemaan huomioimatta sitä. Mikä tahansa mielenkiintoinen aihe keskustelussa, ohjelma radiossa tai elokuva saavat häiritsevän taustaäänen vaikenemaan ellei sitä nimenomaisesti ala kuunnella. Silloin se palaa heti.

Nykyaikaiset älypuhelimet antavat mahdollisuuden peittää häiritsevän suhinan muulla kohinalla. Spektrin väreillä on äänelliset vastineet. Äänten sävyjen vaihtelut ilmaistaan usein niiden kirkkauteen tai tummuuteen liittyvänä vaihteluna. Omasta mielestäni matalat äänet ovat murrettuja useamman värin yhdistelmiä. Keskiäänille on omiaan kirkkaat päävärit ja niiden kahden yhdistelmät varjosävyjen kanssa. Ylimmille taajuuksille sopii valoisat värit hyvin. Goethen väriopin syaani, keltainen, magenta soivat mielessäni hyvin kirkkaasti.

Vaikka joskus vitsailenkin, että ominaistinnitukseni väri on malvan ja munakoison huudeilla, tinnitus sinällään ei ole naurun asia.

Erkki Kaila